Helteinen hääpäivän juhlistus

Meillä oli keväthäät, kuusi vuotta sitten keskisessä Suomessa. Ihan etelästä raahasimme mustikanvarpuja kimppuani varten, kun kevät ei niin kovin pitkälle 22.5. tuona vuonna kotiseudullani ollut ehtinyt. Koivut olivat hiirenkorvilla, ja oli melko kylmää. Kaunis ja ihana erityinen päivä silti.

Joka vuosi olemme jollakin tapaa pyrkineet elinikäistä lupaustamme juhlimaan. Viime vuonna olimme yhdessä ratsastusvaelluksella (ja myöhemmin kesäkuussa kaksi viikkoa ihan älyttömän halvalla mutta vielä uskomattoman upeammalla lomalla Malediiveilla). Tänä vuonna juhlimme kaksi päivää lämmöstä, rauhasta ja kauniista luonnosta nauttien. Ei kovinkaan kaukana kotoamme on rauhallinen ja kuvankaunis luonnonsuojelualue, jonne teemme mielellämme retkiä. Niinpä siis viikko sitten perjantaina pakkasimme herkkueväät matkaan ja pyöräilimme kallioille aurinkoa ottamaan. Olimme reissussa yhteensä kahdeksan tuntia. Ihan tuli lomaolo.



Bratwurstia, totta kai :D

Rakastamme molemmat kallioita. Ja katselemme mielellämme kauas.

Käkkärämännyt tuovat hymyn huulille.

Minulle luvattu.

Ennen kotiinpaluuta oli vielä ihan pakko ihailla omenapuita.



Lauantaina teimme piiitkän pyörälenkin heposia katsomaan, ja illalla herkuttelimme vielä intialaisessa ravintolassa.



Juhlia voi niin monella tavalla. Saa nähdä, mitä ensi vuonna keksimme.

Ihania kesän juhlia teille kaikille!

Ameriikan tuliaisia osa 4

Tulihan se aurinko sieltä takaisin, vaikka lämpöä edelleen kaipaan! Valosta rohkaistuneena laitoinkin parkkipaikalla pidettyihin puutarhajuhliin (oli oikeasti tosi kaunis juhlapaikka, tämä ei ole vitsi) kesäistä ja vaaleaa ylle. Paita on French Connectionin, älyttömän halvalla jostain päin jenkkilää löydetty. Punaista käytän harvemmin, mutta tämä oli jotenkin niin hauska ja halpa yhtä aikaa, että mukaan tarttui.





Puutarhapäivitystä vielä: jotkin pahuksen valkoiset kirvat yrittivät valloittaa intian minttuni, ja vieressä kasvaneet orvokit eivät tainneet tykätä mäntysuopavedestä. Nyt ne tekevät kuolemaa, yhyy. Samaten persilja ja korianteri tukahtuivat liikaan veteen... Kuinkahan lopuille kasvateilleni käy?

Tuoksumuistoja

Hajuaistimme on paljon muutakin kuin vain nenännyrpistys keväiselle pellolle tai nälänherättäjä huumaavan ruuantuoksun kiiriessä opiskelu- tai työhuoneen perukoille. Tiedättekin varmaan, että haju- ja makuaisti liittyvät olennaisesti yhteen: nuhaisena ei ruoka maistu oikein miltään. Vaan millaisia muistoja hajut teissä herättävät? Itse nimittäin aina olen saman haikean ihmetyksen valtaama, kun jokin tuoksu menneisyydestä palauttaa mieleeni muistoja, kuvia, tunnelmia, jopa ääniä.

Tässä muutama esimerkki:


Viime viikon helteillä oli taas aika kaivaa vahvat (vaan ei liian vanhat) suojakertoimet kaapista. Ja hupsista, saman tien makasin aurinkotuolissa Kreikan Peloponnesoksen niemimaalla tuoreena aviovaimona Välimeren aaltojen kuohuessa korvissani.


Kenzon l'eau par Kenzo vie minut taas herkällä tuoksullaan tyttövuosiini, opiskeluun, Saksaan ja seurusteluni alkuaikoihin. Miehenikin juuri julisti, että tämän tuoksun en saa antaa loppua koskaan...


Victoria's Secretin Day Lily -vartalosuihke herättää kuulomuistini 12 vuoden takaa: "Miten voit tuoksua noin raikkaalta näin kuumalla ilmalla?" kysyi amerikkalainen äitini minulta tullessani huoneestani portaita alas. Ja edelleen tuoksu tuoksuu, vaikka aikaa on mennyt paljon. Ehkäpä hennon käyttää sen loppuun tänä kesänä.


Viime aikoina enemmän käytössäni ollut Diorin J'adore tullee muistuttamaan minua aina aikuisuuteni siitä ajanjaksosta, jolloin toisaalta oli aikaa mennä ja matkustaa (ostin tämän Bangkokin lentokentältä), mutta toisaalta hain paikkaani työelämässä ja hermoilin sen suuren "mikä minusta tulee isona" -kysymyksen äärellä.

Salainen puutarha

Tämän oven takaa aukeaa oma pieni salainen puutarhamme.



Tämä on ensimmäinen kesä, kun pystyn panostamaan parvekkeeseemme enemmän. Edellisinä vuosina olemme olleet matkoilla valtaosan kesäkuusta, jolloin kesäkukkasten hankinta on tuntunut turhalta. Lisäksi parvekkeemme aiheutti meille pitkään päänvaivaa sisustuksen suhteen, sillä se on ihan älyttömän kapea syvyydeltään (mikä on syvän vastakohta tällaisissa asioissa?). Lisäksi alkuperäinen pohja kavensi tilaa entisestään, sillä ikkunan puoleisella seinällä lattia nousi jo ennen seinää ylemmäs, mikä teki tuolien sijoittelusta hankalaa. Viime syksynä saimme kuitenkin toteutettua pitkään kypsyttelemämme idean lattian laudoittamisesta. Näin saimme koolauksin nostettua koko lattiapinnan sen ylimmälle tasolle, mikä toi kallisarvoisia lattiasenttejä meille lisää. Ja puulattia itsessäänkin on jo pajon kotoisampi.



Päädyimme hommaamaan vain yhden varsinaisen istuimen, jonka lisäksi hankimme lattialle pehmeät lampaantaljat ja paljon tyynyjä. Lisäksi tyynyjen ja vilttien säilytyslaatikko toimii tarvittaessa istuimena.





Pelargoniat ovat minulle uusia kukkatuttavuuksia, mutta hurmaannuin kaupassa täysin näihin hennon vaaleanpunaisiin mummokukkiin :)







Muratti pääsi lintuhäkkiin jo viime syksynä, ja sain ilokseni pidettyä sen hengissä talven yli.



Kukkatikkaat on tehty lattian jäännöspaloista, ja nyt maalasin ne vielä valkoisiksi. Valkoisen, mustan ja vihreän yhdistelmä on minusta ihanan raikas. Kukiksi valikoitui tällä kertaa valkoisia orvokkeja. Ylempään istutukseen lisäsin vielä rönsyävää Intian minttua, sitä täytyy käyttää leivonnassa ja ruuissa tänä kesänä! Simpukankuoret ovat tuliaisia Pohjois-Carolinasta Atlantin rannalta.











Rakastan yrttejä, ja niinpä päätin kokeilla, kuinka ne mahtaisivat menestyä paahteisella parvekkeellamme. Haaveissani oli edulliset sinkki- tai puuistutuslaatikot (valkoisena, totta kai). Mistään en meinannut haluamaani löytää, paitsi netistä olisi saanut tilaamalla vaikka mitä ihanuuksia aika kovaan hintaan. Lopulta löysin kivanmalliset puiset laatikot eräästä puutarhaliikkeestä, ja maalailin ne valkoisiksi. Kokeiluun päätyivät torilta miniluumutomaatti, rucola, basilika, oregano, sitruunamelissa ja timjami. Lisäksi istutuin kaupasta ostetut rosmariinin, lehtipersiljan ja korianterin. Saa nähdä, jaksavatko ne elää uutta elämää.



Reseptivinkkejä näihin yrtteihin liittyen otetaan kiitollisuudella vastaan!

Iltojen pimetessä salaisessa puutarhassamme on myös ihanaa istua kynttilänvalossa. Jostain kumman syystä ruusuoliivin väriset tuikkulyhdyt eivät kuvassa ole ollenkaan omanvärisiään; oikeasti ne sointuvat täydellisesti tumman fuksian sävyisiin istuintyynyihin ja pelargoniaan...

Ei se kupin koko vaan se sisältö

Meillä ollaan pääasiassa teenjuojia. Miehellä menee kahvista maha jollekin ihmekippuralle ja minä yritän välttyä kahvikoukuttumiselta, minkä takia en yleensä itselleni kahvia kotona keitä. Ihan joskus vain... Espresso ja sen johdannaiset olisi hyvää, mutta keittiöremontin ja induktiolieden jälkeen kannu parka ei toimi. Pitäisi keksiä jostain jokin välikappale pannun ja lieden väliin. Vai kävisiköhän tavallinen valurautapannu? Ööh, en taida uskaltaa kokeilla. Remontin aikana remppa-avuille ostettu pikakahvijauhekin otti ja loppui, ja vanha kahvinkeitin piilotettiin vähin äänin kaapin perälle vieraita odottamaan. Ei sitä sieltä itselle jaksa kaivaa. Mutta onneksi on kahvilat :D Lupaan postailla jossain vaiheessa Turun lempikahviloistani.

Me siis juomme teetä. Ja olemme sen suhteen tulleet Englannin-kontaktien myötä todella krantuiksi. Meillä juodaan siis vain Tetley-merkkistä enklantilaista teetä. Maidon kanssa. Aina. Ilman sokeria. Mitä kauemmin haudutettuna, sen parempi. Ja yhtä teepussia käytetään vain kerran. Ei poikkeuksia. Emme ymmärrä, miten Liptonin keltainen on vallannut markkinat niin täysin, se kun maistuu lähinnä kuravedeltä...





Nooh, minä olen vähän avoimempi tässä teepolitiikassa kuin mieheni, ja pidän myös vihreästä teestä. Mm. Earl Grey, Russian Earl Grey ja Lady Gray ovat hyviä nekin, ja intialainen Chai! Myös monet rooibos-teet ja herkät valkoiset teet ovat mielestäni hyviä. Saksassa asuessani ihastuin piparminttuteehen, sellaiseen oikeista mintunlehdistä uutettuun eikä mihinkään pussikamaan siis. Hassua kuitenkin on ollut huomata, kuinka tietyt makumuistot ja -tottumukset ovat niin paikkasidonnaisia: minulla on edelleen piparmintun lehtiä kaapissa jemmassa, vuosia sitten Saksasta ostettuja. Ei sitä vain tule täällä niin juotua.

Miehelläni on oma vankka mielipiteensä myös kupin koosta. Teemukimme olivat pitkään Kokoa, mutta Koko oli mieheni mielestä liian pieni.



Niinpä hän alvariinsa kulki ympäri kotiamme tämä hirvitys kädessään:



On kuulemma tarpeeksi iso ja MIEHINEN. Byääh.



Vieläkin se kaapista löytyy, mutta harvemmin tulee sieltä ulos, sillä löysin mukit, jotka tilavuutensa puolesta sopivat miehelleni ja ulkomuotonsa puolesta myös minulle. Taika.



Vaan minä pieni ihminen olen taas todennut, että siinä on aikamoinen ero, onko kuppi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi.



Sain nimittäin kesätöitä. Mutta vain osa-aikaista. Huomasin tuijottavani puoliksi tyhjään teekuppiin. Onneksi älysin kurkistaa toisen kerran ja käskeä sieluni silmiä näkemään se puoliksi täynnä. Nyt olo on kiitollinen.

Suoraviivainen smoothie

Hellepäivän herkkujuoma, ja taas tuli pakastimeen tilaa uusille marjoille!



En ikinä jaksa tehdä smoothieta minkään hienon reseptin mukaan, enkä edes halua. Kotoa löytää harvoin kaikkia resepteissä listattuja ainesosia. Kalliiltakin ne vaikuttavat (niin kuin kaupoissakin, ja niissä ei edes ole nimensä mukaisia marjoja / hedelmiä kuin nimeksi, olikohan jossain kurkkaamassani vadelmasmoothiessa vadelmia peräti 6 MARJAA tai jotain ihan yhtä naurettavaa). Tässäpä siis oma versioni, joka toimii loistavasti myös ilman maitoa:

Smoothie yhdelle janoiselle tai kahdelle herkuttelijalle

1 mahdollisimman kypsä banaani
1-2 dl kohmeista mansikkamurskaa (murskaan lisään ennen pakastamista vähän sokeria säilyvyyden parantamiseksi)
1-2 dl maitoa

Surauta kaikki sekaisin ja nauti heti!

Viileä kurkkusalaatti

Helteillä on ihanaa syödä vilpoisia ruokia, joten raikkaat salaatit kipuavat ruokalistan ylimmille sijoille. Kurkku on tunnettu viilentävyydestään, joten tämä salaatti on oikein oivaa helleruokaa. Älä kuitenkaan tee tätä, ellet pidä korianterista, sillä korianteri on tämän salaatin juju ja sielu.


Resepti on kaupungin thai-keittiön ruokakurssilta.

Kurkkusalaatti

1 iso kurkku
1 pieni punasipuli (käytin tällä erää keltasipulia)

Marinadi:

2 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
1 rkl kalakastiketta
1 rkl fariinisokeria
2 vihreää thaichiliä (tällä kertaa piti turvautua jauheeseen)
1/2-1 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

Vadille:

salaatinlehtiä

Halkaise kurkku pituussuunnassa ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Hienonna punasipuli ja chilit (poista chileistä siemenet ensin). Sekoita marinadiainekset kurkun ja sipulin kanssa. Anna marinoitua kylmässä noin puoli tuntia. Levitä kurkut marinadeineen salaatinlehtien päälle. Tarjoa salaatti kylmänä.

Asiaa suklaasta

Rakastan suklaata. Se on minulle sekä itseni palkitsemisen, hemmottelun että masennuksen torjunnan väline. Kummasti mieli aina piristyy, kun saan suklaata :)

Mieltymykseni vaihtelevat suklaalaatujen suhteen. Välillä Geisha on ihan ehdoton ykkönen, välillä taas Fazerinaa voittanutta ei ole. Brunbergin tumma suklaa on myös hyvää, ja jouluna minun on ihan pakko saada aina Aladdin-rasia. Ilman sitä joulu ei ole joulu... Viime vuosina olen vain harmitellut sitä, että rasiasta on kadonnut hauska French nougat :( Perinteinen Fazerin sininenkin on hyvää, mutta jotenkin vähän tylsää. Eniten kun pidän selvästi täytesuklaista.

Jos minulla olisi rahaa, ostaisin sveitsiläisiä suklaita (Lindt, Lindor... kaikkea muuta paitsi Tobleronea, siitä tulee ihan liikaa ruotsinlaivat mieleen!). Sveitsiläinen suklaa on jotenkin ihanan silkkisen pehmeää niin koostumukseltaan kuin maultaankin. Pistaasitäytteinen muistaakseni Lindtin suklaa on yksi suosikeistani.

Vuosituhannen alussa olin viikon reissulla Sveitsissä, ja pää pyörällä tuijottelin suklaapuotien näyteikkunoista sisään. Lopulta tuliaisiksi tarttui pienestä puodista rasiallinen itse valitsemiani herkkuja, joita epätoivoisesti yritin säästellä kotiin palattuani. Tuolloin en ollut suklaapuoteja vielä Suomessa nähnyt.

Pieni suklaapuoti -elokuva oli luonnollisesti mielestäni aivan ihana. Ilolla olen seurannut Turkuunkin tupsahtelevia suklaaputiikkeja, joskaan en ole vielä ainoastakaan kunnolla ostoksia tehnyt. Hinta kun tuntuu kirpaisevan kovalta suklaahimoiselle: eihän sitä nyt vain muutamaa konvehtia voi syödä :(

Leonidas-kahvilassa käyn mielelläni, siellä kun kupposen kylkiäisinä saa aina jonkin ihanan täytesuklaan. Ehkäpä vielä joskus ostan taas rasiallisen erilaisia konvehteja.

Suomalainen suklaa on siis mielestäni hyvää perussuklaata. Maraboun ja saksalaisen Milkan maitosuklaat taas ovat mielestäni vähän turhan makeita - siksi siis mieheni saa kunnian syödä Aladdin-rasiastanikin aina ne maitosuklaiset tapaukset. Kamalinta suklaata on kuitenkin yllätys yllätys paljon kehumani amerikkalaisen keittiön tekeleet. Hershey's on Yhdysvaltain Fazer, ja voi yökötys miten pahaa suklaata se on. Makua voisi ehkä parhaiten kuvata todella kaakaoiseksi ja eltaantuneeksi. Sveitsiläisen suklaan hienostuneisuudesta ei ole jälkeäkään.

Vaan on suomalaisessakin suklaassa omat outoutensa. Milloin viimeksi muistatte Fazerin lanseeranneen jonkin aivan uuden perussuklaan (ne uudet gourmet-täytesuklaat ovat tervetullut poikkeus Fazerin linjaan)? Milloin on sinistä Marianne-rouheella, milloin marja- tai minttukrokanteilla, chiliä on joskus lyöty sekaan ja toisaalla keikkuu hyllyllä Lontoon rae -levy. Onko niillä tehtaalla täysin mielikuvitus loppunut? Miksi ei voitaisi tehdä kivoja kohtuuhintaisia täytesuklaita? Varmasti ne marjatkin maistuisivat paremmin pehmeässä täytteessä kuin outoina sattumina suklaan seassa. Ennen Nordic Gourmet -suklaita Fazer on ollut tuotekehittelyssään tylsääkin tylsempi. Toivottavasti ne siellä makukehittelimössä jaksavat tsempata jatkossa vähän enemmän.

Lopuksi vielä hauska suklaatuliainen Englannista:



Maku on melko lähellä Fazerinaa, vähän vaaleammasta suklaasta tehtynä. Tässä on mielestäni sitä jotakin, millä kuluttajan huulille saa hymyn nousemaan muukin kuin pelkkä maku. Fazer, unohda jo ne suklaalevyn ja vanhojen suosikkituotteiden krokanttiyhdistelmät!



Millaisesta suklaasta sinä pidät? Oletko myös ihmetellyt Fazerin toistolinjaa?

Vuokkotrio bongattu

Ihana lämpö!



Ensimmäisenä lämpimänä päivänä lähdin etsimään keltavuokkoja, ja löysinkin monta kaunista mätästä.





Yhtäkkiä kaikkialla näkyi valkovuokkojakin (sinivuokot löytyivät jo aiemmin).




Yhtään ei näemmä kannattaisi näin keväällä jäädä kotiin sateen tai kylmyyden pelottamana, niin nopeasti luonto herää eloon. Kohta pitää kiirehtiä ihastelemaan kirsikkapuita, sitten tulevat tuomet, omenapuut, syreenit, kielot, juhannusruusut... rakastan alkukesän valkoisia kukkia!