Kahdeskymmenesneljäs...

...tulee nyt päivän myöhässä, mutta onneksi on vielä joulu. 

Näiden aaton kuviemme myötän tahdon toivottaa teille kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulunaikaa ja loppuvuotta!

Lapsi on meille syntynyt.

Mitähän nuo ovat?

Huoltotauko

Kahdeskymmeneskolmas

Tänään riitti vielä touhua niin ruuanlaiton kuin siivoamisenkin kimpussa. Aamulla veimme kuitenkin ensin Nurmilinnun puistoon ja nautimme itsekin ulkoilusta samalla. Illansuussa herra M ja Nurmilintu kävivät hakemassa mummin ja papan lentokentältä meille joulunviettoon, ja sitten suuntasimme erään ystävämme järjestämiin joulujuhliin.

Paikalla oli todella lämmin tunnelma. Talo täynnä eri-ikäisiä ihmisiä, pöytä täynnä ruokaa, hyvää livemusiikkia ja joulupukkikin tuli paikalle. Hmmm. Siinä pukissa oli jotakin kovin tuttua...

Santa's Little Helper?

Santa's Little Helper got tired?

Ystävämme on sukujuuriltaan ruotsalainen.

Herra M:kin pääsi verestämään rämpyttelytaitojaan joululaulujen parissa.

Meillä on täällä enää yksi yö jouluun...

Kahdeskymmenestoinen

Niinhän siinä kävi, että herra M veti pidemmän korren. Katsokaa nyt tätä pientä piiperrystä:

Kahdeskymmenes ja kahdeskymmenesensimmäinen

Kahdeskymmenes.

Torstaina oli sellainen haipakka päällä, että illalla elämän rauhoituttua ei ollut enää voimia päivittää blogia. Välillä meinasi iskeä apuaapuaapua se on joulu -paniikkikin, mutta ehkä kaikki vielä tulee kuntoon... Vettä satoi täällä oikeastaan koko päivän ihan kovasti, joten en edes lähtenyt Nurmilinnun kanssa ulos. Puuhailimme sitten täällä kotosalla sitä sun tätä (poltin muunmuassa klassisesti sormeni piparkakkutaloa kasatessani), ja illansuussa lähdimme seurakuntamme joulujuhliin (siellä on kokonsa vuoksi tosi monta joulujuhlaa, aattonakin useampi). Upeasti toteutettua joulumusiikkia, jouluevankeliumi esitettynä ammattimaisen draaman ja modernin tanssin keinoin, sekä suoraan joulun sanomaan pureutuva puhe. Oli hienoa päästä kokemaan kaikki se. Nurmilintukin jaksoi hienosti, vaikka nukkuma-aika tuli ylitettyä reippaasti. Aattona menemmekin sitten varmaan naapurustomme perinteikkääseen ruotsalaiseen jumalanpalvelukseen.

Kahdeskymmenesensimmäinen.

Maailmanloppua odotellessamme hoidimme vihdoin viimein joululahjaostoksemmekin. Onneksi lähdimme heti aamusta liikkeelle, niin nopeasti alkoi ostoskeskus puolilta päivin jo täyttyä. Ja piparkakkutalokin valmistui. 

Tämä talo lähtee erästä ystäväämme ilahduttamaan, mutta jääkaapissa on odottamassa toinen taikina, jonka herra M on luvannut loihtia talo(i)ksi. Katsotaan sitten myöhemmin, kumpi on parempi piparitaiteilija, heh. Käytin muuten taikinaan loppujen lopuksi vain sitä hankkimaamme melassia, ja lopputuloksesta tuli ihan hyvänmakuinen kuitenkin! 

Huomenna olisi sitten edessä pullan paistamista ja laatikoiden valmistelemista... Että tällaista tavallista eloa täällä. Millaisella mielellä te olette jouluun valmistautumassa? Onko kaikki jo valmista?

Yhdeksästoista

Tänään vietimme ihanan illan uusien ystäviemme kanssa.

Jouluista tunnelmaa ja intialaista ruokaa a la herra M.

Aiemmin syksyllä taisin pohtia ystävystymistä.

Ja ihan yllättäen nyt syksyn ja alkutalven kuluessa

huomasimme saaneemme ystäviksemme ihanan pariskunnan.

Varmastikin paras lahja tänä vuonna.

Kiitos.

Joulutähti on lainassa toiselta ystävältä. 

Tällaisen voisi ostaa saksalaisilta joulumarkkinoilta. 

Osaisiko joku keroa, saako vastaavanlaisia Suomesta ja mihin hintaan? 

Olisi niin kaunis että tekisi mieli käydä hankkimassa muistoksi tulevia jouluja varten.

Kahdeksastoista

Kauniin karu kappeli. 

Olin nuorena Pieni talo Preerialla -fani, 

ja vielä edelleenkin huomaan aina silloin tällöin tuumivani, 

että olisipa ollut mielenkiintoista elää täällä silloin ennen vanhaan. 

Körötellä vankkureilla pitkin preeriaa. 

Astella jouluaamuna hengitys pakkasessa huuruten tällaiseen pikkuruiseen kirkkoon... 

Vaan kovaahan se elämä tuolloin oli. 

Niin kuin Suomessakin - eikä edes niin kauan sitten. 

Ja vieläkin on monessa paikkaa ympäri maailmaa.

Tänään olemme nähneet vähän enemmän vaivaa kinkun suhteen, 

kun jouduimme peräti ihan itse sen suolaamaan*.

Toistapa olisi ollut, jos sen olisi itse kasvattanut, teurastanut, paloitellut... 

Siinä huomaamattomasti muun arjen ohessa.

Mitäköhän yritän sanoa?

Ainakin sen, että olen kiitollinen elämästäni.

*Hunnutimme possuparan palasen kosher-suolalla (öö tässä on nyt kyllä tosi iiiso ristiriita!) yltäpäältä ja herra M pisteli sen vielä injektioneulalla täyteet suolavettä. Saa nähdä, tuleeko siitä syöntikelpoista vai tanssimmeko kaikki sianpolkkaa vesihanan alla jouluaattona.

Seitsemästoista

Tänään oli aika (huh, viime tipassa, luulen) aloittaa jouluiset ruokavalmistelut. Pidämme molemmat monista suomalaisista jouluruuista, joten suunnitelmat niiden taikomiseksi joulupöytäämme ovat ainakin olemassa. Saa nähdä, kuinka toteuttamisen kanssa käy. Vierailla mailla saattaa nimittäin tietämättömälle tupsahtaa eteen ongelma jos toinenkin. 

Kinkku

Se pitää täällä itse suolata. Herra M kävi tänään tilaamassa kinkun paikalliselta butcherilta eli lihakauppiaalta. Sen haa hakea huomenna, ja sitten pitäisi osata hieroa oikea määrä suolaa kylkeen...

Imellytetty perunalaatikko

Ainoa laatikko, jota Herra M suostuu syömään. Vähän haasteellinen tehdä jopa Suomessa, joten saa nähdä, onnistuuko täällä laisinkaan. Perunoissa kun pitäisi ensinnäkin olla paaaaljon tärkkelystä. Lyhyen googlettelun tuloksena ostamma russet-nimisiä perunoita. Niiden mainittiin olevan tärkkelyspitoisimpia. Saapas nähdä. Toisekseen laatikon pitäisi antaa imeltyä noin 55 asteessa. Sähköuunissa asia oli melko helppo toteuttaa, mutta meillä on täällä kaasu-uuni, joka lämpiää vain alhaalta, jossa kaasu palaa. Hmmm.

Piparkakku(talo)

Minä en niin välitä pipareista. Piparkakkutalon haluaisin kuitenkin tehdä, ja niinpä valmistin taikinan tänään. Pomeranssinkuorta ei löydy kaupoista (kiitos ystävät maustepostista!), ja siirappi, auts. Tässä taisin jo mennä metsään. En nimittäin ole nähnyt kaupoissa tummaa siirappia, ja kun eräs ystäväni kertoi tekevänsä melassipikkuleipiä, päättelin, että tumma siirappi kulkisi täällä melassi-nimellä. Sitä kun täällä voi ostaa kaupoista, ja Suomessa taas sen nimiseen sokeritavaraan en ruokakaupoissa ole törmännyt (lapsuudessanihan melassia syötettiin l e h m i l l e). No, herra M toi kotiin melassia, ja se on pahaa, outs. Tietääkö kukaan, mistä ja millä nimellä löytyisi kunnon siirappia?

Kuudestoista

Kolmannen adventin vietimme Missourista kotimatkaa tehden. 

Nurmilintu osoittautui taas kerran oivaksi matkabeibiksi: hän nautti silminnähden hotellilla oleilusta, ulkona syömisistä ja ylipäätään kaikesta näkemästään uudesta. 

Nukahtaminenkaan hotellihuoneessa oudossa sängyssä ei ollut mikään ongelma. 

Me vanhemmat nautimme reissusta myös. Oli todella kiva olla pienellä matkalla koko perheen voimin, ja vaikka pieni lapsi tekee reissaamisesta aivan toisenlaista kuin kahdestaan ollessamme, oli kokemus silti omalla tavallaan rentouttava: ei tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta ja siivoamisesta, ja iltaisin Nurmilinnun käytyä kahdeksan korvilla nukkumaan oli ihanan rauhallista vain olla. 

Kotona kun on aina silmien edessä tuhat ja yksi asiaa, jotka pitäisi hoitaa.

Tässä vielä muutama kuva sunnuntain kotimatkalta. 

Ennen Missourista poistumista vierailimme nimittäin historiallisessa St. Charlesin kylässä (Missourin ensimmäinen pääkaupunki), joka sekin oli pukeutunut jouluun.

Tämä harrikkaherra ajeli koirineen ympäriinsä joulumusiikin tahdissa.

Sunnuntaina siellä oli myös jonkinlaiset festivaalit, minkä johdosta saimme taas kuulla joululauluja vanhoihin asuihin pukeutuneilta brittiaksenttia tapailevilta esiintyjiltä.

Satuimme sopivasti jouluisan paraatin aikaan paikalle. 

Joukossa marssi muunmuassa eri maiden joulupukkeja (?!). Tämä on kai inkkaripukki...?

Viidestoista

Eilen ja tänään olemme olleet matkalla.

Tämä on Abraham Lincolnin talo Springfieldissä (Illinois).

Jostain syystä selvitys 1800-luvun vessajärjestelyistä tuli kuvattua tarkasti.

Herra Lincolnin.

Rouva Lincolnin.

Oletteko te koskaan pohtineet, kuinka niissä isoissa hameissa hoidettiin pakolliset pikkulakäynnit?

Kas näin sopii hametta taakse ja sivuillekin!

Oudon värinen orava.
 

Aben jalanjäljissä.

* * *

Saint Louis, Missouri.
Kaupungin keskusta oli tylsä, mutta vakoilimme joulukuusia.

Ja kävimme ihastelemassa Gateway Archia, suomalaisen Eero Saarisen suunnittelemaa monumenttia, jonka sisällekin olisi päässyt käymään. Jostain syystä käynti olisi ensi käynyt läpi metallinpaljastimien lentokenttätyyliin, joten emme jaksaneet rattainemme ja lukuisine kimpsuinemme vaivautua. 

Päivän pääkohteemme oli St. Louisin eläintarha, jossa riitti katseltavaa, ja Nurmilintukin saatiin hihkumaan riemusta. Hänestä Mississippi-joen isot kalat olivat jostain kumman syystä kaikkein ihkuimpia, minä taas ihastelin hippoja. Makunsa kullakin.

Myös tämä eläintarha oli saanut jouluiset koristeensa. Piparkakku-ukko taloineen, olkaapa hyvät.

Illalla näin myös elämäni ensimmäisen Petteri Punakuonoksi koristellun citymaasturin. Siitä ei ole valitettavasti kuvaa, mutta suosittelen kokeilemaan viimeistään ensi jouluna: sarvet molempien etusivuikkunoiden yläpuolelle, ja eturekisterikilven ylle iso punainen nenä. ;D

Neljästoista

"Ei yksivuotias vielä joulusta mitään ymmärrä."

Tämän lauseen muistelen kuulleeni usein. Ja olen eri mieltä. 

Totta varmaan on, että ensimmäisestä joulusta ei kukaan meistä muista mitään, 

mutta se on silti joulu, jonka odotukseen ja tunnelmaan pieni yksivuotiaskin voi ottaa kokonaisvaltaisesti osaa. Se on joulu, jolle voi rakentaa kaikki tulevat.

Meidän yksivuotiaamme ymmärtää jo ainakin sanat "jouluvalot", "joulukuusi" ja "joulukalenteri".  Jouluvaloja ihastellaan päivittäin niin meillä kotona kuin ulkona liikkuessammekin, ja innolla hän avaa joka päivä uuden kalenteriluukunkin.

Samalla kerron hänelle jouluevankeliumin tarinaa eteenpäin päivä kerrallaan.

Eihän aliarvioida lastemme ymmärrystä, emmehän?

Kolmastoista

Meillä asustaa pikkuinen tonttu. 

Viime aikoina se on puuhaillut etenkin kenkähyllyn tienoilla. 

Kenkätonttu?

Pieni ja iso. 

Niin suloista.

Kahdestoista

Christkindlmarket

Sydämessäni on heikko kohta saksalaisille joulumarkkinoille. Opiskeluvuosinani sain asua kokonaisen vuoden Baijerissa, ja menetin osan sydäntäni Saksalle. Voi niitä ihania joulumarkkinoita! Muistan vieläkin sen tunnelman, hiljalleen tippuvat lumihiutaleet, pimenevän illan, värikkäät kojut, bratwurstin ja paahdettujen manteleiden tuoksun, höyryävät glühwein-mukit...

Täällä Chicagossa voin marraskuun lopulta jouluun saakka muistella vanhoja kaikilla aisteilla. Turistiversio saksalaisista joulumarkkinoista nimittäin rantautuu joka vuosi tähän aikaan keskustan Daley Plazalle. Onneksi se mainostaa rehellisesti olevansa saksalaisamerikkalainen :)

Paahdetut pähkinät ja mantelit, bratwurstit sekä glühwein olivat kaikki kyllä kovin maukkaita täälläkin, ja myynnissä oli aitoja käsitöitäkin lasisista joulupalloista käkikelloihin ja seimiasetelmiin. 

Saksa, sinua tuli nyt kyllä ikävä. Deutschland, ich sehne mich nach dir...

Yhdestoista

Yksi suloinen makumuisto Pennsylvanian vaihto-oppilasvuodeltani oli kermaisen mausteinen eggnog eli munatoti. Perheeni järjesti Christmas Caroling -tapahtuman naapurustossamme (kiertelyä talolta talolle joululauluja laulaen), ja joululaulukierroksen jälkeen kaikki osallistujat pääsivät meille nauttimaan herkkuja ja lämmintä munatotia.

Ja nyt sitä taas saan! Lämmitys ja päälle ripaus muskottipähkinää, oioioi. Täydellinen talvijuoma. Erityisen kylmissään olevat voivat terästää juomansa vaikkapa rommilla...

Ja koska Suomesta ei tätä ihan maitohyllyltä löydy, tässä teille yksi resepti kokeiltavaksi:

Ingredients

    4 cups milk
    1 1/3 cups sugar
    12 large egg yolks
    1/2 cup bourbon, (optional)
    1 cup chilled heavy cream
    Grated nutmeg, (optional)

Directions

    In medium saucepan, whisk milk and sugar over medium heat until sugar is dissolved, 1 to 2 minutes. In a large bowl, whisk egg yolks. Whisking constantly, pour hot mixture into yolks in a slow and steady stream.
    Return mixture to pan; cook over medium-low heat, stirring often, until thick enough to coat back of spoon, 20 to 25 minutes; do not let simmer. Quickly strain into a bowl. Stir in bourbon, if desired, and cream. Cool completely; cover with plastic wrap; refrigerate until chilled. Garnish with nutmeg, if desired.

Kymmenes

Jippii, tänään näkyi muutamia lumihiutaleita! 

Tai no, oikeastaan ihan suorastaan rakastaisin lämpöistä joulua, 

mutta onhan niissä hiutaleissa jotakin kovin hurmaavaa. 

Toistaiseksi kaunein joulumaisema löytyy kuitenkin vielä kirkostamme.

Meidän tyttönen oli ainoa lapsi hiutaleita leikkipaikalla todistamassa, 

kaikki muut olivat kummasti kaikonneet taas paikalta 

lämpötilan laskettua nollan tuntumaan. 

Todennäköisesti seuraavan kerran tapaamme taas toisia vaahtosammuttimia 

elohopean kivutessa kymmenen plusasteen tuntumaan 

tai mieluiten sen paremmalle puolelle. 

Myönnettäköön kuitenkin, 

että tuulen ansiosta ilma tuntui todella purevalta, 

ja mielelläni vietän iltaani viltin alla kynttilää poltellen 

ja lämmintä juomaa siemaillen. 

Herra M paahtaa viereissä huoneessa viimeistä tenttiään varten, 

ja Nurmilintu on suloisesti unten mailla. 

Sinne kyllä minäkin suuntaan piakkoin. 

Huomiseen siis!

Yhdeksäs

Jo toinen adventti! Meillä tosin palaa pöydällä vain yksi kynttilä, jossa on kylläkin kaksi sydänlankaa. Hmmm. Toimii vielä tänään, mutta ensi sunnuntaiksi on kyllä keksittävä jotakin muuta.

Tämän päivän kuvituksena toimikoot paikalliset punatulkut:

Pohjoinen kardinaaliuros

Ja tämä taitaa olla samaa lajia mutta se vaatimattomampi puolisko.

Hieno pyrstö.

Eheheh.