Pesukoneen puolesta me asutaan nimittäin jossain ihan muualla kuin huipputeknologian ihmemaassa. Edulliset pesukoneet kun tässä maassa ovat ihme keittokattiloita automaattisella soppakauhalla. Kuvassa pyykkikattila pyörimässä:
Pesuvaihtoehtoja on tasan kolme: kuuma, lämmin ja kylmä. Oletin näiden vastaavan lämpötiloja 60, 40 ja 30 astetta, mutta talvella käteni kylmään keitokseen työnnettyäni (lue alempaa miksi) totesin veden olevan todellakin kylmää. Käsi oli jäässä vielä kaksi kerrosta ylöspäin kotiimme kivuttuani ja hollin aikaa senkin jälkeen. En ole uskaltanut testata kuumaa. Se on sitten varmaan tosi tulista, jos tulee kuumavesihanasta suoraan kuten ilmeisesti tuo kylmä kylmävesihanasta. Ehkä lämmin on sitten puolet ja puolet? Sen varmaan uskallan testata tässä joku päivä.
Linkousvaihtoehtoja on niitäkin tasan kolme: normaali, herkkis ja permanent press (siliävät?). En ole tuota permapressiä kokeillutkaan, nyt vasta tajusin että se voi tarkoittaakin siliäviä eikä vaatteita joissa on kestoprässit (höö vai tietääkö joku totuuden?).
Pesuaine laitetaan ensin pohjalle. Sitten vaatteet. Luukku kiinni. Jos haluat käyttää huuhteluainetta, on paikalle tultava silloin sitä keitokseen lisäämään kun vehje siirtyy huuhteluun. Jaa'a. Onneksi kuivuriin voi laittaa pehmennyslappusia jotka ajavat saman asian.
Vaatteet pyörivät vinhaa vauhtia vaakatasossa ympäri ympäri ympäri... kunnes jokin laittaa koneen epätasapainoon, syntyy hervoton pauke ja kalkatus, hälytysvalo syttyy ja koko komeus pysähtyy. Sitten täytyy käydä laittamassa oma kätönen sinne soppaan ja vähän heiluttaa seosta tasaisemmaksi. Joskus on mukamas liian vähän pyykkiä kerrallaan, joskus liikaa, vääränlaatuista tai vääränmallista. Kuulemma kannattaisi pestä kaikki vain normaalilla pyörityksellä lämpimässä. Ja täysiä koneellisia, mikä tarkoittaa varmaan kymmentä kiloa (eihän meillä ole niin paljoa samanlaatuisia tekstiilejä!).
Hei pikku ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika! Lukuisten valitusten jälkeen koneista vastaavat tajusivat, että me kyllä osaamme niitä käyttää, mutta a) kone voi vain olla yksinkertaisesti liian vanha ja beyond repair b) alustan kaltevuus voi aiheuttaa hyppytaipumusta pyykkimäärästä huolimatta. Ratkaisu: uusi erittäin vanha samanlainen kone (no joo ehkä yhden vuoden nuorempi) ja betonilaattavalu pohjalle. Ja taas pyykki pyörii.
Tahranpoistokyky: mitä se on? Sappisaippua Suomesta ja omat nyrkit lavuaarin alla on pelastus (ehkä sittenkin kannattaisi pyydystää se pesukarhu?).
Huuhtelutulos: erittäin kyseenalainen. Poistovesiallas on aina täynnä vaahtoa. Hmm.
Jotain positiivista? No yksi koneellinen vie vain puolituntia ja puhdasta (öh) tulee. Tosin kannattaa pohtia kahta edeltävää huomiota ennen kuin hihkutaan kunnolla.
MULLA ON IKÄVÄ MUN MIELEEEE!!!
Jos joku insinööri osaa valaista tätä insinöörisuunnittelun taidonnäytettä vähän paremmin, kuulen ja opin mielelläni. Miksi ihmeessä, miten, milloin, kuinka ja siis miksi oi miksi???
