Kuinka selvitä kuumuudesta ja auringosta vauvan kanssa osa 1

Reilun viikon ovat lämpötilat täällä pysyneet koko ajan suomalaisen hellerajan yläpuolella (täkäläinen taitaa olla n. 32!) ollen enimmäkseen yli 30 astetta (enimmillään 35) ja alimmillaankin sen 26. Olemme halunneet nauttia kauniista säästä muulloinkin kuin iltaisella kello viiden jälkeen. Tässäpä muutama vinkki ja kuva kärryilyvarustuksestamme (rantavarustus seuraa lähiaikoina):

1) Tytsille mahdollisimman vähän päälle, mutta hattu ja aurinkolasit mukaan, kun vaunuissa ei kuitenkaan aina ole varjoa kun ei se herra M vielä ihan niin leveä kuitenkaan ole.

2) Jaloille varjoviritelmä kevyestä harsokankaasta.

3) Vaahtomuovipropellinen tuuletin voi olla vaavistakin hauska. Siihen voi tökätä sormet. Coolia.

4) Vettä pulloon mukaan, ja varjoja metäsästämään!

Neighborhood Block Party eli korttelipirskeet

Jo pari viikkoa sitten oli postilaatikkomme päälle ilmestynyt ilmoitus korttelijuhlista. Luvassa olisi hauskaa ohjelmaa lapsille ja hyvää ruokaa ja seuraa vanhemmille. Tällä kertaa järjestäjänä oli tien toisella puolella oleva kirkko.

Viime sunnuntaina aamupäivällä alkoi sitten tapahtua. Katselimme ikkunasta Nurmilinnun kanssa, kun yhtäkkiä talomme eteen tielle oli noussut iso pomppulinna. Tien toiselle puolelle leveälle jalkakäytävälle kirkon eteen oli tuotu pöytiä ja tuoleja, grillistä nousi leppeä savu ja pitkille tarjoilupöydille kannettiin kulho toinen toisensa perään. Pikku hiljaa katu alkoi täyttyä ihmisistä, lapsia kirmaili jonossa pomppulinnan edessä ja aikuiset kävivät käsiksi grillin ja pöydän antimiin. Lounaan jälkeen astuimme itsekin ovesta ulos...

Latinolaisesta kulttuurista peräisin oleva pinjata-leikki oli lapsille varmastikin pomppulinnan ohella päivän yksi kohokohdista. Puuhun ripustettu otus oli täytetty herkuilla, ja sitä sai jokainen käydä vuorollaan mätkäisemässä. Tarkoitus oli siis saada mörkö rikottua ja herkut ulos.

Ja sitten apajille!

Päivä oli kaunis ja lämmin, herkut hyviä. Paitsi ne tällaisissa pirskeissä aina läsnäolevat hotdogit. Pöh. Kurkkusalaattikin on värjätty sellaiseksi metsänvihreäksi.

Tämä linna oli ihan meidän ikkunan alla.

Oivallinen idea myös Suomessa toteutettavaksi, eikös vain?

Amish country

Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä Indianan puolella on mielenkiintoinen matkakohde. Koska se on tällaiselle kulttuurifriikille sopivan eksoottinen, luontonsa puolestakin Chicagoa kauniimpi ja sieltä saa hyvää ruokaa, olemme tehneet sinne useamman retken kun meillä on ollut auto käytettävissä. The Amish, olkaapa hyvät:

Beware of buggies!

Ei varoitettu turhaan. Siinä tulee yksi.

Ja tässä toinen. Uusi ja vanha sulassa sovussa. Niin hämmentävä näky.

Varoituskolmio on kuitenkin jokaisen perästä löydyttävä.

Heh!

Tilukset ovat komeita. Sähköä ei tästäkään talosta löydy, sillä lankoja ei näy.

Shipshewana. Meidän vaikoilu jatkuu...

Tällä huoltiksella on aina buggeja parkissa. Mitähän ne tarvitsevat sieltä?

Amishien kotiruoka on muuten todella hyvää. Tujakasti suolalla maistettua pitkään haudutettua nautaa, savustettua sikaa, rapeaksi uppopaistettuja kananpalasia, hassua leipälaatikkoa ja jälkiruuaksi miljoona erilaista piirasta. Harmi vain, että löytämämme ruokapaikka on varsinainen turistirysä ainakin kesäaikaan. Amishit ovat myös kuuluisia upeista tilkkutöistään ja puukäsitöistä kuten huonekaluista. Matkan varrella näin myös kaupattavan kananmunia suoraan tilalta - ehkäpä seuraavalla reissulla tohdin pysähtyä ja käydä ostoksillakin. Minkähänlaista olisi elää päivä Amishina?

Matkalla on muutakin kaunista. Tämä vanha mylly löytyy pienen puron mutkasta, ja on kesällä suosittu piknikpaikka. Tammikuussa siellä ei ollut oikeastaan ketään. Voi että kun olisi oma auto niin voisi tehdä useammin tällaisia löytöreissuja!

Haamu

Viime yönä näin haamun. Olin herännyt 4.20 tai jotain, kun pahuksen sisäinen kello kertoi, että viimeistään kohta pitäisi pinnasängystä kuulua ruokintakäsky. No, kohtahan sieltä pari ynähdystä kuuluikin. Mutta ei siellä Nurmilintua näkynyt. Valkoharsoinen haamupää hiljaa liikuskeli reilun kymmenen sentin korkeudella patjan yllä. 

Nyt lähden katsomaan, toistuuko sama näky tänä yönä. Ehkä palaan piakkoin järjellisempien aiheiden pariin. Ehkä en. Tämä elämä on nyt välillä tällaista. Haamuilua.