Pikku marrasretki: Long Grove

Juuri ennen Nurmilinnun syntymäpäivää teimme pienen reissun lähimatkailukohteeseen nimeltä Long Grove. Kaupungilla on vanha historiallinen keskustansa, joka on käytännössä muutettu pieneksi turistikyläksi tilpehöörikauppoineen. Siellä järjestetään kaikenlaisia festivaaleja (mm. suklaa!) ympäri vuoden.  Vaikka paikan luotu tunnelma alkoikin jossakin vaiheessa hieman melkolailla häiritä, nautimme silti sateisesta lauantaista vähän normaalia luonnonläheisemmissä maisemissa söpöjä amerikkalaistaloja ja -koristuksia katsellen.

 

Tämä oli hurjan söpö vintage/kirpputori/wannabe vintage -myymälä. (Myynnissä mm. jokin vanha H&M toppi yli 30 dollarin hintaan.)

Aku Ankoistakin tutut postilaatikot ovat yksinkertaisesti söpöjä. Ja niissä on oikeasti se viiri, jonka posteljooni nostaa pystyyn postin merkiksi!

Osa myymälöistä oli vielä Halloween-asusteissa...

Ja osa taas valmistautui kovalla kiireellä jo joulusesonkiin. 

Yksi Long Groven nähtävyyksistä on tämä katettu silta. Ne alkavat olla täällä jo harvinaisia.

Meidän neidistä yritettiin ottaa yksivuotiskuvia huonoilla kameroilla. Söpö se on silti :)

Ja tässä on varmaan aika tyypillistä illinois'laista maaseutumaisemaa kauneimmillaan.

Pidän tästä amerikkalaisesta arkkitehtuurista. Jopa modernimmatkin talot ovat jotenkin paljon viehkompia kuin Suomessa.

Mutta tämä fasadimeininki on vähän hassua. Paraatipuoli on hieno, mutta kurkistapas kujalle!

Tuona viikonloppuna sytettiin kuuseen valot ensimmäisen kerran. Tämä Christmas Carolling -ryhmä viritteli tunnelmaan.

Joulupukkikin bongattiin!

Lopuksi kävimme jätskillä tällaisessa pinkkiparatiisissa. Hih.

Prisessakakkua prinsessalle

Marraskuun toisella viikolla juhlimme Nurmilinnun ensimmäistä syntymäpäivää pienellä ystäväjoukolla. Päivänsankari töpötteli hieman hämmentyneenä ympäri kotia nauttien silti silmin nähden normaalista poikkeavasta illastaan.

Minä halusin yrittää tehdä hienon syntymäpäiväkakun. Ohjeeksi valitsin Kinuskikissan version klassisesta prinsessakakusta. Kuten yleensä, jotakin aina menee pieleen... Vaniljakiisseli jäi liian löysäksi ja vaikka kostutin kakkua jopa vähemmän kuin ohjeessa neuvottiin, tuli siitä ihan liian kostea. Sokerimassan alta valui, valui ja valui nestettä, mutta onneksi maku oli aivan ihana! Vadelmahillon ja pehmeän vaniljakiisselin yhdistelmä on ihan lyömätön. Täytyy yrittää tehdä tätä uudelleen, lisätä perunajauhoja ja vähentää kostutusta. Kummallista vain, miten Kinuskikissalla kaikki meni nappiin. Taitaa olla kakunteon taitamisessa jotakin taikaa!

Tämä oli muuten ensimmäinen kakkuni koskaan, jonka kuorrutin kaulittavalla massalla. Yllätyin, kuinka helppoa se oli! Ja sokerimassaruusujen tekoakaan en ollut aiemmin uskaltanut yrittää, kun en käsistäni mitenkään taiteellinen ole. Kinuskikissalla oli kuitenkin niin selkeät ohjeet, että rohkaistuin kokeilemaan. Ja taas sain yllättyä, kuinka helppoa se olikaan. Ihana onnistumisen kokemus :)

Now rocking horse, where shall we go?

Now rocking-horse,

 rocking-horse, 

Where shall we go? 

The world’s such a very big place 

You must know. 

To see all its wonders, 

The wise people say, 

T’would take us together 

A year and a day.

  

Minne sinä olet matkalla?

Mitä sinusta tulee?

Mitä rakastat?

Mitä halajat?

Rakas Nurmilintumme on jo vuoden ikäinen. 

Ihana, nauravainen ja sosiaalinen tyttö. 

Myös hyvin fiksun oloinen

 ja äitinsä paras kärsivällisyysopettaja.

 Ystävä antoi lahjaksi keinuhevosen. 

Se on jo nyt rakas. 

Seuranneeko äitinsä jalanjälkiä 

kohti hevostallien maanläheistä tuoksua, 

lempeitä hörähdyksiä, 

kauniita silmiä,

 leppoisia hännänhuiskahduksia? 

Kohti rauhallista kavioiden kopsetta hiekkatiellä, 

nopeita laukkapyrähdyksiä sänkipellolla?

Kielitelmiä

Näin ulkomailla puhumaan opettelevan lapsen kanssa asuessa ja lingvistin vikaa veressä aiheuttaa sen, että kaikenlaisiin kieleen / kieliin liittyviin asioihin tulee kiinnitettyä aika paljon huomiota. Tässä ihan vain muutamia muistamiani ajatustörmäyksiä:

1. Suomi on oudon monimutkainen kieli.

•  Miten se tyttö ikinä oppii sanan vesi, kun käytän siitä ainakin seuraavia muotoja: "Otatko vesihörpyn?" "Noin, hienosti juot vettä!" "No nyt kaatui vedet päälle." Englanniksi tämä kaikki olisi vain WATER, WATER, WATER.

• Tai kun luemme kirjaa ja aukeamalla on monta kukkaa. Tyttö osoitta yhtä: "Se on kukka." Lasketaanpa yhdessä! "Yksi kukka. Kaksi kukkaa. Kolme kukkaa." Oho. "Onpa paljon kukkia!" "Muumipeikko poimii nuo kukat." Englanniksi olisin käyttänyt vain FLOWER tai FLOWERS -sanoja. Blääh.

• Englanniksi kohteliaisuuskasvatus alkaa jo ihan ensimmäisistä sanoista. Mikäs siinä, kun tarvitsee taapero vain opettaa sanomaan PLEASE, kun tämä pyytää tai tarvitsee jotakin. Mitäs me suomeksi opetamme? Saisinko, voisinko, voisitko... Apua!

• Suomenkielen sanat ovat pitkiä ja vaikeita. Niin olen aina ennenkin tiennyt ajatellen lähinnä niitä epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänblablabla -sanoja, mutta hei, verrataanpa vähän lasten perussanoja suomen- ja englanninkielellä, ja mietitäänpä sanojen ääntämyksen vaikeusasteita: i-sä - dad (-dy); äi-ti - ma-ma; koi-ra - dog-(gy); ank-ka - duck; kis-sa - cat; au-to - car... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä jää meidän puolellemme? Luu, kuu, suu, puu, huuhuu!

2. Käytämme kieltämme monimutkaisesti.

• Leikkipuistossa tämän havainnon tein. Kiikutan lastani keinussa. Tovin kiikuteltuani alan kyselemään, "Haluatko jo pois?" "Tuletko jo pois?" "Keinutaanko vielä?" Mitä sanovat englanninkieliset kollegani? ALL DONE? (Nouseva intonaatio.)

• Kehun liukumäessä kunnostautunutta taaperoani: "Hienosti laskit!" "Hieno homma!" "Tosi upeaa!" "Oletpa taitava!". Vrt. GOOD JOB!

• Näitä on varmasti lisääkin, mutta öö nyt ei muistu mieleen.

3. Jotkin suomenkieliset sanat alkavat kuulostaa ihan pöhköiltä, kun niitä täällä ihan itsekseen käyttelee.

• No ajatelkaa nyt vaikka jotakin palosammutinta. Miksi se on palo-sammutin, eikä palonsammutin? En ymmärrä. Palo-varoitin kuulostaa vielä ihan ookoolta, mutta en tajua tuota palo-sammutinta. Ehkä pitäisi opettaa se Nurmilinnulle jauhesammuttimena (ihmetellään sitä aina rappukäytävässä). 

• Kaikki r-kirjaimia, varsinkin useampia sellaisia, sisältävät sanat tuntuvat ihan noloilta. Koi-ra. Kor-va. Pör-riäinen. Por-vari. Ajatelkaa nyt kuinka kumman päriseviltä me varmaan muunkielisistä kuulostetaan! 

• Lämpi-mämpi. Lämpi-mämpi. Lämpi-mämpi. MÄMPILÄMPI!

Muita huomioita otetaan lämmöllä vastaan :D

Tähtitaalat ne perikatoon vievät

Voihan Starbucks sentään. Mokoma kahvila on meiltä käytännössä melkein nurkan takana. Sinne on siis kätevä paeta, kun maailma potkii päähän, väsyttää, on erityistä syytä hemmotella itseään tai vain... no kun tekee mieli. Ja missä tahansa muualla kuljemmekaan, aina sellainen jostakin vastaan kävelee. Tai siis me kävelemme sisään... Kummasti paikan kahvista on alkanut tykkäämään, kun makunystyrät ovat unohtaneet, miltä turkulaisen Cafe Artin kahvit maistuvat. Starbucks julistettakoon täten amerikkalaiseksi paheeksemme. En siis ole tässä yksin, vaan herra M on SyyPää myöskin.

Pumpkin Spice Latte -mainos ovessa tähän aikaan vuodesta.

Kahvilan ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltu niin, että ihana vastapaahdetun kahvin tuoksu leijailee nenään aina kahvilan ohi kulkiessa, voi ei. (Tai sitten niillä on jotain ihme kahvihajustetta jossain ihmelaitteessa ulkona asiakkaita houkuttelemassa.)

Yleensä tilaan vain jonkin makulatten, kokona yleensä grande (eli keskikoko). Cinammon Dolce, Vanilla, Hazelnut. Tai Salted Caramel Mocca. Myös Chai Latte on hyvää todella kylmillä keleillä. Kesällä taas Frappucinot veivät kielen mennessään (Roasted Coconut Mocca, aah).  Nyt odottelen joulumakuja saapuvaksi... Leivonnaiset ovat hyviä myös, mutta niitä onneksi eksyy lautaselle harvemmin.

Täällä myydään myös vähän terveellisempiä herkkuja ja suolaista purtavaa. Lapsillekin myydään sosepusseja!

Että cheers vaan!