perjantai 29. maaliskuuta 2013

Nicholas Sparks ja Pepsi

Mitä näillä kahdella on yhteistä? En tiedä herra Sparksin juomamieltymyksistä, mutta sen opin, että molemmat ovat kotoisin New Bernistä. Tai Sparks ainakin asustelee siellä nykyään ja on sijoittanut useamman romaaninsa tapahtumatkin kaupunkiin ja sen lähistölle.

Viimeisenä kokonaisena Kinston-päivänämme ajoimme siis lähistöllä sijaitsevaan New Bernin pikkukaupunkiin, joka on suhteellisen kuuluisa, paitsi siis herra Sparksistaan ja Pepsistä, historiallisesta keskustastaan kauniine taloineen.

Päivä oli kaunis ja me lampsimme amerikkalaista arkkitehtuuria ihaillen.

Niin mieluusti asuisin jossakin tällaisessa talossa.

Italialaisvaikutteista.

Tämä ei ole talo mutta hauska silti.

Katsokaa nyt näitä kuisteja!!

Kaikki niiiiin kutsuvia leppoisan iltapäivän viettoon.





Kissanpäivät.

Usean talon seinässä oli tällainen taulu, joka kertoi rakennusvuoden ja alkuperäisen omistajan.

Ja kokoa piisaa.



Huomaa ikivihreät lehtipuut. Tämä talo minulle, joohan??


Katsokaapas savupiippuja.


Mitä ihmeen järkeä on rakentaa savupiippu talon ulkoseinään?
Välissä pysähdyimme lounaalle.

Kiva paikka myös sisältä.
Täytteissä ei oltu säästelty.
Bread Pudding ja ihanan toffeinen kastike. Nam!

Totta se on. Pepsin resepti on kehitetty New Bernissä.

Etelässä näkyy paljon tällaisia seinämaalauksia.


Mutta tästäpä tuli vähän pohjalaistalot mieleen!

Vielä hetki puutarhassa, jossa pari käytävää oli peitetty osterinkuorin. Mukava lähimatkailupäivä :)

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Niin monta kertaa olen pohtinut tuota savupiippujen sijaintia täällä. Eikö sitä lämpöä sitten lopulta haluta sinne taloon sisään, pelkkä tulen tunnelma? En ole vielä vastausta löytänyt.

Ja toinen lempiaiheeni: amerikkalaisten voileipien lihamäärät! Puolet riittäisi yleensä vallan hyvin :)

Kivan näköinen matka teillä ollut, melkein tekee mieli roadtrippailemaan täältä lännestä idemmäs ja etelämmäs - niin paljon vanhempaa menoa siellä päin. Noi talot on tosi kauniita!

Arya kirjoitti...

Juu, suomalaisena tuo tuntuu ihan hölmöläisten hommalta. Onhan ne tavallaan kauniita ja viehkoja noin, ja nykyään ehkä ei sitä lämpöarvoakaan niin ole, mutta kun mielestäni sama tyyli on ollut jo Pieni talo preerialla -aikoina. Luulisi silloin olleen tärkeää saada talo mahdollisimman lämpötehokkaaksi. Nuohan lämmittää nyt vaan niitä kuuluisia harakoita :)

Otin muuten vain puolikkaan leivän, paljonkohan sitä olisi täysikokoisesta mennyt lihaa mahaan asti...?

Minulla jäi kyllä pala sydäntä sinne länsirannikon punapuumetsiin! Mutta kyllä tuo roadtrippailu oikeasti kannattaa, kunhan ei tee liian kiireistä aikataulua :)