Liikennekulttuuri vol 2

Oikeastaan minun piti odottaa, kunnes olisin saanut napattua kunnon kuvan moottoritiellä vauhdin ollessa noin 120 km/h (eli aika kova ylinopeus Illinois'sa), mutta en sitten malttanut, en varsinkaan suru-uutisen Suomesta kantauduttua korviini. Voihan moottoripyörät ja vauhdinhurma.

Illinois'n osavaltiossa kypärän käyttö ei ole pakollista motoristeille. Ja näin näppituntumalla (ööh, en ole kyllä käynyt päitä hipelöimässä) veikkaisin, että yli puolet moottoripyöräilijöistä noudattavat tätä vapautta. Harrikkaäijien ja -naisten (mikä on äijäsynonyymi naisille?!?) keskuudessa kypäränkäyttöprosentti on takuulla alle 20. 

Ja jos se kypärä joskus näkyykin päässä, on ajoasu silti yleensä t-paita ja farkut / shortsit -luokkaa. Että ei sillä kypärällä sitten varmaan ole mitään väliä kun koko iho on kuitenkin jäänyt jonnekin viidenkymmenen metrin päähän onnettomuuden sattuessa.

Pitäkäähän huolta itsestänne, moottoripyöräilijät. 

Äijien äijän muistoa kunnioittaen,

Arya

Tervetuloa ajomatkalle Chicagon pohjoispuolelta eteläpuolelle!

Siellä se siintää. Ja toiselle puolelle pitäisi päästä.

Mutta taitaa siintää vielä aaaaika kaaaauan.

No nyt se mittari näyttää sentään vähän nollaa enemmän. Mikäs tällä tiellä olikaan se rajoitus, etten vain liian lujaa päästele? Ai 55 mph? Oukkei!

Eipä tässä hätiä mitiä. Mikäs tuolla vasemmalla vilahti ohi?

Katsotaanpa lähempää.

Ai se on NÄITÄ autoja. Kauankohan tälläkin ajellaan ennen remonttia? Hih. Niin tavallinen näky täällä.

No nyt alkaa olla 18 mailin matka takana. Mitäs se kello on? Oho. Siihen meni VAIN puolitoista tuntia.

Puutarhassa

Chicago Botanic Garden sijaitsee merkillisesti noin tunnin ajomatkan päässä Chicagosta pohjoiseen. Tämäkin kohde oli ollut listallamme jo pari vuotta, joten oli jo aikakin käväistä siellä. Pääsimme matkaan hieman myöhään, joten ihan kaikkea emme ennättäneet näkemään. Yksi kohde oli kuitenkin selvillä jo ennen perille saapumista: pienoisrautatie. Perheemme pienin on iso junafani :)

Pienoisrautatienäyttely esittelee Yhdysvaltain kuuluisia maamerkkejä, ja kaikki on rakennettu luonnon materiaaleja käyttäen. Eläkkeellä olevat junahullut vapaaehtoissedät jakavat mielellään tietämystään, ja yksityiskohdissa riittää ihasteltavaa vähän vähemmän junahulluillekin.

New Orleans.

Viininviljelyä Californiassa. Ihanan kekseliäästi toteutetus viiniköynnökset!

Heinä-elokuun vaihteeseenkin riitti vielä kukkaloistoa. Olisipa ollut ihana päästä käymään täällä keväällä, kun kaikki lempipuuni kukkivat.

Weeping Willows - itkupajuja. Näitä sieluni tulee ikävöimään.

Japanilainen puutarha oli myös kaunis. Niin pedanttinen.

Puutarha voi olla myös kivestä tehty.

Puutarhan omistukseen kuuluu myös arvokas bonsai-kokoelma. Tässä niistä ehkä hienoin. Korkeutta puilla on ehkä kolmisenkymmentä senttiä korkeintaan.

Siinäpä ne sitten olivat, meidän lomaviikon reissumme. Nyt olemme taas palanneet arkeen, joss herra M suuntaa aamuisin kirjastolle gradun ääreen, palaa lounaalle puoliltapäivin käsittämättömiä höpisten ja pääsee kuitenkin tietosfääreistä takaisin maanpinnalle leikkimään illaksi Nurmilinnun kanssa. Minä yritän tarjota tyttöselle rakkautta ja substraalia siinä välissä. Ja päättää, millaisen neuleprojektin aloittaisin seuraavaksi. Suomeen paluukin on alkanut kutittamaan ongelmanratkaisuun keskittyneitä neuroniketjuja. Siitäpä se viimeinen viisikuukautinen tässä maassa alkanee. Mutta tänään on illalle luvassa hieman lisää actionia, sillä lähdemme koko perhe kuuntelemaan Millenium Parkiin Rahmaninovin 2. pianokonserttoa!

Urbaanilla retkellä

Chicago-postaukset jatkuvat! Herra M:n lomaviikolla lähdimme pitkästä aikaa koko perheellä keskustaan. Tuli oikeastaan ihmeteltyä, miksi niin harvoin nykyään sinne eksymme. Hienoahan siellä on. Ja Nurmilintukin oli ihan ihmeissään korkeista taloista ja ihmisvilinästä. Meillä kaikilla oli niin mukavaa!

The "L" vei meidät State and Lake -asemalle Loopille, ja siitä suunnistimme ensin joen rantaan.

Trumppia taas näkyvissä.

Lähellä Millennium Parkia on tällainen urbaani leikkipuisto. Tosi kuumalla säällä siellä on vielä maasta tulevia vesisuihkuja, joissa lapset voivat sitten läträtä mielin määrin. Täällä leikittiin ja syötiin eväät.

Vinkki hädän yllättäessä: Millenium Parkissa olevalla hulppealla ulkoilmastadionilla on mahtavat wc-tilat :) Satuimme paikalle juuri, kun sinfoniaorkesteri harjoitteli seuraavan päivän konserttia varten. Kertaakaan en ole tänne vielä konserttiin päässyt, mutta tarkoitus olisi sekin vielä toteuttaa elo-syyskuun aikana. Ja suurin osa näistä kesäkonserteista on vielä ilmaisia, voitteko kuvitella?

Ja lopuksi pakollinen poseerauskuva pavulla. Niin se aika vaan hujahti, että Millenium Parkin eteläpuolen maisemareitti suihkulähteineen jäi kokonaan käymättä. Kaupunkiin palataan siis vielä lämpimillä keleillä.

Chicago uudesta perspektiivistä

Kuluneen viikon olemme lomailleet kotosalla perheenä. Herra M:n peräti viikon mittainen kesäloma on sujunut sutjakkaasti. Torstaina toteutimme yhden uuden asian Bucket Listiltani eli melomisen keskellä Chicagon downtownia. Nurmilintu häipyi kahden wannabe-mummon kanssa eläintarhaan, ja minä suuntasin herra M:n kanssa keskustaan joen rantaan. Olin jo keväällä hankkinut Grouponilta Urban Kayaksin historiallisen Chicagon melontaretken puoleen hintaan, ja viime tipassa ennätimme kuponkimme käyttämään. Oli tosi kiva reissu! Sai urheilla, nähdä mahtavaa kaupunkia ihan uudesta perspektiivistä, viettää kaksin aikaa ja sääkin suosi. Alla pieni läpileikkaus retkestä. Pahoittelen jo etukäteen asiavirheitä ja vähäistä informaatiomäärää - nimet ja vuodet eivät painu kovin helpolla nykyään mieleen ja nyt ei riitä istumalihakset googlaukseen :)

Tässä ollaan valmiina matkaan lähellä järveä. Taustalla kerran tunnissa suihkuava lähde, josta lisää sitten myöhemmin...

Pikainen ohjeistus maalla ja sitten menoksi.

Opas Josh oli mukava ja sujuvasanainen nuorimies, joka luotsasi joukkoamme hyväntuulisesti keltaisesta kajakistaan koko puolitoistatuntisen reissumme ajan.

Keskellä Trump Tower, jonka piti aikanaan valmistua maailman korkeimmaksi rakennukseksi, mutta 9/11 muutti suunnitelmia. (Tämä on siis ainakin yksi virallinen selitys.) Korkea se on silti.

Välillä pysähdyimme joen laitaan ja kuuntelimme Joshin juttuja Chicagon historian varrelta.

Trumphan se siinä taas.

Kuin peili. Kyllä modernikin arkkitehtuuri on välillä kaunista.

Merchandise Mart. Niin iso rakennus, että sillä oli ihan viime aikoihin asti oma postinumeronsakin.

 

Uutta ja vanhaa. Vasemmalla puolella oleva talo vaikutti olevan täynnä yksityisasuntoja. Mitäköhän maksaisi? Pystyssä oleva silta on ollut hylättynä ties kuinka kauan. Chicagossa on muuten maailman eniten nostettavia siltoja.

Ja nämä pyörylät olivat valmistuessaan aikansa korkeimmat asuintalot. Alimmat kerrokset ovat pysäköintitilaa, ja sisältä löytyi ennen muinoin mm. luistinrata ja elokuvateatteri, sillä arkkitehdin visio oli jotakuinkin "kaupunki talossa".

Paluumatkalla oli taas pakko kuvata hienoimmat tornit... Äärimmäisenä oikealla The Wrigley Building, joka on tosi kuuluisa, mutta valitettavasti minulle ei oikein vieläkään auennut, miksi!

Ja sitten kajakit kohti kotilaituria. Uskomatonta katsella näitä pytinkejä tietäen, että maaperä niiden alla on pelkkää liejua ja mutaa. Tai siis oli yli sata vuotta sitten. Kadut olivat usein paksun mudan peitossa ja siellä sitten vedettiin hevosvoimilla toivoen, että konit osaavat uida. Nythän kaupunki on kohotettu joen tasoa ylemmäs.

Loppu häämöttää. Sitä ennen piti vain tehdä yksi juttu. Tai siis ei olisi tarvinnut, mutta me päätimme vitkastella ja kuvata tämän suihkulähdehommelin vielä joelta käsin...

Ja sitten rantaan :D