Eräs aika tavallinen maanantai

Se alkoi koko perheen heräämisellä klo 7.30. Se olisi myös meidän kaikkien normiaika, ellei Nurmilintu olisi viime kuukausina päättänyt kukkua iltaisin ja sitten nukkua kanssani myöhempään. Herra M lensi aamupalan kautta gradun ääreen, minä jäin väsäämään rintaperilliselle kaurapuuroa.

Kyllä, valitettavasti meillä saa lukea pöydässä. Nurmilintu siis. Se rontti ei muuten syö ensi-innostuksen hälvettyä lainkaan. Kirjalla sen saa hämättyä, usein. Ei aina. Puuro on siis syötettävä, blaah. Lisäpinnat tämän aamun mansikoista, eikös vain! Tosin Nurmilintu taisi syödä yhdestä 1/3. Blaah nro 2.

 

Sitten minä pistelin menemään oman puuroni, ja Nurmilintu ihme kyllä leikki itse mm. tällaisella hienolla autotalli-ravintola-sairaalakombolla.

Ja kukapa ei voisi vastustaa hyppely- ja tanssituokiota vastapedatulla sängyllä?

Sitten päivävaatteet päälle ja uusiin hommiin. Piirtäminen on ollut meillä tosi pop viime aikoina. Ympyrä ja viiva erottuvat pyydettäessä jo selkeästi, värien nimityksiä kovasti opetellaan. Huomatkaa sormien asento kynää pitelevässä kädessä :)

Äitikin sai päivävermeet ylle ja poikkeuksellisesti meikkiä naamaan. Ah mikä silmäpussi kuvasta paljastui! Pitäisi varmaan alkaa postata omia naamakuvia tänne ihan sen takia, että tulisi laittauduttua vähän siistimmän näköiseksi päivittäin. Se kun piristää kummasti (vaikkakin väsyttää oudosti illalla kun pitäisi pakkelit pestä pois). Nykyään meikkaan ehkä keskimäärin kolme kertaa viikossa...

Sitten hyppäsimme autoon ja vartin ajon jälkeen vielä lyhyt kävely ystävän luo maanantaitreffeille. Entinen naapurimme asuu lähempänä rantaa, ja olemme nyt syksyllä playdeitanneet maanantaisin vuoroin vieraissa -periaatteella.

Tärkeä ystävä, ja pelastajakahvi PSL!

Rannalla tuuli, kuten aina.

Reilun tunnin jälkeen suunta oli taas kotiin päin. Herra M saapui samaan aikaan lounaalle. Isi on Nurmilinnulle NIIN TÄRKEÄ.

Kerrospukeutuminen on ajankohtaista täälläkin taas. Sitten potalle ja käsienpesulle!

Lounaaksi oli sunnuntaina tehtyä chuck roastia eli pitkään uunissa punaviinissä ja lihaliemessä sipulien ja porkkanoiden kera haudutettua naudan lapaa. Hurjan hyvää, vaikka kuva ei nyt kyllä tee oikeutta ollenkaan. Ja joo, lihaton lokakuu, tiedetään. Nyt ei vain ollut oikein voimia yrittää muuta kuin jatkaa samalla lisätäänhissukseenkasvisruokia-linjalla. Ja tämä liha on sentään luomua ja ruoholla lihotettua.

Lounaan jälkeen Nurmilintu sai vielä hetken nauttia isin seurasta. Sitten tämä hävisi jälleen kirjastoon ja neidilläkin alkoi silmä luppasta. Keinuun oli siis päästävä! Ja käsky kävi: "Sampu päälle". Eli minä kilttinä tyttönä hain hänen kuninkaallisesta prinsessasängystään sammakon, jolla by the way pitää olla musta vaippa päällä, ja römäytin sen tuohon tytön päälle. Siinä ne sitten tyytyväisinä kiikasivat, tyttö ja Sampu.

Herra M:n tekemä kassikeinu on ihan paras. Ollut jo kokonaisen vuoden.

Sitten mentiin taas vessan kautta makuuhuoneeseen, ja yhden kirjan jälkeen Nurmilintu jäi tyytyväisenä uinumaan omaan sänkyynsä. Minä hipsin olohuoneen sohvalle ja hetken nettisurffailun jälkeen nukahdin minäkin. Sitä se teettää, kun iltaisin kukkuu ihan liian myöhään.

Reilun parin tunnin unien jälkeen makuuhuoneesta kuuluikin sitten taas kirkas komento: "Äiti!". Ja neitoa noutamaan mennessäni nyökyttelevä hymynaama pyyti saada "peli", "peli". Niin, meillä on tapana antaa hänen pelata iPadilla hetken päiväunilta herättyään. Äitin kainaloon sohvalle siis...

Hiukopalaksi omppuja pussissa :) Sitten taas leikittiin ja alettiin odottamaan Isiä kotiin. Viideltä portaissa tömisivätkin tutut askeleet, ja pääsimme taas koko perhe yhdessä ruokapöytään. Vaan kuinkas sitten kävikään? Meillä oli päivälliseksi itse tehtyä pinaattikeittoa ja keitettyjä kananmunia.

Parina edellisenä päivänä Nurmilintu oli niitä kyllä molempia maistellut hieman, mutta tänään alkoi vahvasti näyttämään siltä, että seuraavasta tarjotusta lusikallisesta olisi seurauksena oksennus. Ah tätä huonoruokaisen lapsen vanhemmuutta! Luovutin, nostin kädet ylös ja marssin kaikkien amerikkalaisten äitien luottopurkin äärelle. Tadaa, ja Nurmilinnun herkkupäivällinen oli katettu:

No, leipä on sentään jotain monijyväversiota, ja pähkinät ovat oikeasti terveellisiä sekä proteiini- että energiapitoisia.... Eikä syöty toistamiseen lihaa :D

 

Herra M:n ja Nurmilinnun kadottua ruokakauppaan päivällisen jälkeen minä huokaisin hetken neuleprojektin parissa. Uusi norjalainen villamyssy tulossa aamupäivällä tapaamamme ystäväni tyttärell.

 

Otsikossa on sana "aika" mm. tämän kuvan takia. En minä joka maanantai kukkia saa, mutta nytpäs sain! Hymyilevältä tyttöseltä "rakastaa"-sanan saattelemana. Voi ihanuus. Ja voi iso Ihanuus myös. Oli muuten oiva syy myös raivata ruokapöytä kun herra M vei Nurmilinnun kylpyyn. Että vinkkinä vaan kaikille miehille, jos ei itse niitä pöytäpintoja jaksa siivota ja vaimo ei sitä vähään aikaan ole tehnyt: ostakaa rouvillenne kukkia!

Sitten taas kaurapuuron keittoon.

Näitä kaurahiutaleita tulee Suomessa niiiiin ikävä!

Ja meidän "varmistetaan että se edes illalla syö kunnolla"-trick, por favor: ainoa aika päivästä, jolloin meillä normipäivinä katsotaan lastenohjelmia, on iltapuuron hetki. Mitenkähän ihmeessä me joskus saadaan Nurmilintu vieroitettua näistä kamalista tavoista?!? (Mut Curious George on oikeasti hyvä lastenohjelma.)

Minä painelin tiskialtaan ääreen. Monennettakohan kertaa tämän päivän aikana? Jossain vaiheessa me panttasimme tiskit iltaan ja vuoropäivin sitten kävimme sen vuoren kimppuun. Nyt syksyllä olen todennut voivani henkisesti (!) paremmin, jos tiskiallas ei lainehdi tiskejä pitkin päivää. Ja koska Nurmilintukin viihtyy nykyään jo enemmän muualla kuin sylissäni, olen ottanut tavaksi pestä tiskit lähes joka aterian tai ruuanlaittohetken jälkeen. Siksi tämä tiskimäärä näyttää nytkin näin inhimilliseltä :)

Herra M hoiteli vielä Nurmilinnun iltapesut rientäen sitten taaaaas gradun ääreen kirjastolle. Minulle jäi tällainen härö tapaus käsiini, joka olisi jollakin ilveellä pitänyt saada nukkumaan.

Päädyimme sitten vielä vähän piirtämään taas. Puoli yhdeksältä neiti oli sängyssä. Ottakaahan huomioon sanavalintani. Minä lähdin silittämään pyykkejä.

Ja tässä tullaan taas yhteen syyhyn sille otsikon aika-sanalle. En tosiaankaan silitä vaatteita joka maanantai. Itse asiassa en ole silittänyt pyykkiä niin pitkään aikaan, että en jaksanut käydä vuorta loppuun saman illan aikana. Aloitettu nyt kuitenkin on! Ai niin, se Nurmilintu. Sitä piti vielä käydä pissattamassa yhdeksältä, ja aina puoli kymmeneen asti kuului tasaisin väliajoin "äitiiiiii". Huoh. Miksiköhän se ei osaa enää nukahtaa?

Silittelin vaatteita jonnekin kymmeneen asti (niitä oli siis oikeasti paljon) katsellen samalla Hululta Parenthoodia. Sitten taisin taas lukea blogeja (blogiriippuvainen, ai minäkö?), kunnes vähän ennen yhtätoista hipsin iltapesulle ja nukkumaan. Herra M kömpi viereeni joskus kahdentoista jälkeen herätäkseen taas seuraavana aamuna tismalleen samanlaiseen työpäivään. Sellainen maanantai!

Ai niin, Nurmilinnun päivän suosikkilause: I know! I know! (Esim. kun kehuin piirustustaitojaan: "I know!" Hah, se tykkää selkeästi englannista suomea enemmän.)

Apple Farm

Näin lokakuussa olisi kyllä pitänyt oikeastaan mennä Pumpkin Patchille eli kurpitsapellolle kurpitsoita noutamaan, mutta koska ystävämme sattuivat tietämään todella söpön omenatilan, teimme viime viikolla yhteisretken heidän kanssaan sinne. Ja lokakuu on täällä kyllä vielä kovin omenasesonkia myös. Jos joskus törmäätte kaupassa Honey Crisp -lajikkeeseen, maistakaapas ihmeessä!

Olipas kiva päästä maalle. Maissia piisaa tässä osavaltiossa.

Jostain kuului aasin, öhm, hirnuntakiljuntaörähtelyä? Sinne siis.

Se aasi oli kyllä paljon söpömpi kuin äänensä. Mutta kuvat eivät tehneet sille tällä kertaa oikeutta. Joten tässä pikku possuja. Ja yksi vähän isompi. Vuohia, kaneja, kanoja ja yksi kalkkunakin löytyi.

Paalilabyrintti. Monelta kurpitsafarmilta tämä löytyy maissipeltoon tehtynä.

Ystävykset vähän hylätyn oloisissa vattupuskissa. Pitäisi appiukon tulla opettamaan vaapukkaviljelyä.

Omenapuut olivat sitten kyllä ihan tip top ja top notch.

Tämä on ehkä Red Delicious :)

Sitten pakenimme kylmyyttä höyryävän omenamehun (apple cider) ja omenamehudonitsien äärelle. Niistä ei nyt tullut kuvia kun ne oli niin hyviä :(

Tilalla oli luonnollisesti vielä oma pikku putiikkinsa. Se oli todella kivasti laitettu. Kauniita yksityiskohtia siellä täällä.

Honey Hill Orchard on siis kyllä ihan suosittelemisen arvoinen pikku paikka. Se on reilun tunnin ajomatkan päässä Chicagosta länteen, mutta tarjoaa paitsi herkullisia omenoita ja hunajaa, myös ilmaisen sisäänpääsyn toisin kuin monet lähellä kaupunkia sijaitsevat farmit. Ja tie sinne vie hurmaavien pikku kylien läpi, olisin voinut ostaa joka kolmannen talon matkan varrelta! Ja Hickleyssä oli ihan huikean hyvä pienenpieni barbeque-ravintola, jossa pysähdyimme lounaalla paluumatkalla. Sitten olikin loppu päivän kivi mahassa, mutta se onkin toinen juttu se ;)

Oi kesä!

Näin koleina lokakuun päivinä ei pitäisi katsella kesäisiä kuvia, nyyh. Mutta koska vahinko jo tapahtui, laitan sen kiertämään ja esittelen siis teillekin muutaman kuvan meidän elokuisesta downtown-retkestä, josta ei ole tullut aiemmin kerrottua. Chicagoa Millennium Parkista etelään, olkaapa hyvät.

Tällä reissulla totesimme, että kesäinen suurkaupunki tarjoaa vaikka mitä ilmaista hauskaa lapsille. 

Tuo iso pömpeli, jota pitkin valuu vettä, on itse asiassa iso screeni tai mikä lie high tech -vehje, pimeällä siinä näkyy vaikkapa vinkkaavat silmät...

Mari-rinsessa(t).

Ja jenkkirinssi.

 

Sitten käpsyttelimme helteessä kohti etelää. Pitihän meidän nyt se Chicagon ikioma Buckingham nähdä. Tämä suihkulähde siis:

Pakolliset turistiposeeraukset. Pahoittelen, että tyttäreltäni puuttuu pää.

Suurta, ah niin suurta!

Ameriikan avokaado

Tämä tässä on avokado.

Mutta koska se on floridalainen, se on iso.

Vai mitäs tuumaatte?

Pakkohan se oli testata. Mutta ei olisi kannattanut. Ainakin tämä yksilö oli erittäin vetinen ja mauton. Suosittelen edelleen Hass-avokadoja. Ne on noita pikkuruttukaisia.

Seilaten syksyyn

Pahoitteluni taasen kerran blogihiljaisuudesta. Sairastuimme koko perhe syyskuun lopussa kahdenviikonflunssaan, joka vei mehut ja inspiraation pidemmäksi aikaa. Olen lähinnä istunut sohvalla illat neuloen ja netissä surfaten. Herra M taasen painaa graduaan tällä hetkellä 12h/vrk -vauhdilla (viettäen silti noin 4 tuntia/vrk Nurmilinnun kanssa!), ja Nurmilintu on keksinyt, että nukahtaminen illalla on hyvin kurjaa puuhaa. Siinäpä meidän kuulumiset viimeiseltä kuukaudelta näin pähkinänkuoressa :)

Mutta nyt ajattelin ryhdistäytyä, jotta lokakuullekin saataisiin tuo näemmä keskimääräinen viisi postausta aikaiseksi. Aiheita ja kuviahan sitä kun löytyisi, toteutus vain ontuu.

Niin siis me nähtiin Chicagoa taas vähän uudesta perspektiivistä syyskuun puolella, jonakin niistä viimeisistä lämpimistä syyskuun lopun päivistä.

Olipa ihanaa olla purjeveneen kyydissä. Olen vain kerran aikaisemmin ollut lapsena setäni pienellä purrella jollain Sisä-Suomen lukemattomista järvistä, ja nyt sain kokea varmaan Itämeren ulappaosuuksiin verrattavissa olevaa matkantekoa mukavassa seurassa. Meren- eikun järvenkäynti oli yllättävän aallokkoista, vaikka päivä oli hieno. Yhden kerran taisimme saada ihan vedetkin niskaamme.

Iltaa kohti alkoi jo jäseniä kohmettaa, mutta oli hienoa saada nauttia hämärän hiipimisestä suurkaupungin ylle järveltä käsin. Eikä Nurmilintukaan tippunut yli laidan.

Ps. Pahoittelen kuvien laatua. Onkohan minulla jotkin asetukset pielessä, kun tuntuu, että kuvien laatu heikkenee hirveästi bloggeriin siirrettäessä? (Kun ei ne kaikki niiiiin rakeisia ole!)