lauantai 30. marraskuuta 2013

Dressember

Wow, ihan älyttömän ihana idea! Pukeudu jokainen joulukuun päivä mekkoon ja kerää samalla rahaa ihmiskauppaa vastaan! Lihaton lokakuu, muovipussiton marraskuu, orjuuden vastainen joulukuu - ei ihan rimmaa mutta ehdottoman siisti juttu mielestäni. Tutustukaapas lähemmin:




Lisää tietoa kampanjasta löytyy täältä.

Nykymaailmassa on 27 miljoonaa orjaa. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historian aikana. Tiesitkö sinä tämän? Minä kuulin asiasta vasta pari vuotta sitten, ja ilahduttavasti ihmiskauppa on nykyisin enenevässä määrin esillä mediassakin. Suomemmekaan ei ole ihmiskaupan suhteen mikään lintukoto. Mutta siellä on myös paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet nämä nykypäivän orjat sydämelleen. Mm. V.A.L.O.-yhdistys pyrkii levittämään tietoisuutta nykypäivän orjuudesta ja auttamaan uhreja yksilötasolla. Lisäksi se kerää varoja, pyrkii verkostoitumaan eri toimijoiden kanssa, kouluttaa sekä jäseniään että muita ja tekee ennaltaehkäisevää työtä. Lisää tietoa V.A.L.O:sta saat täältä sekä heidän Facebook-sivuiltaan.

Mitäs luulette, saisikohan suomalaisia bloggaajia tarttumaan tähän haasteeseen? Itse taidan ainakin käydä haastamassa naiset Turun Tilda, Kaitaliina ja Nelliinan Vaatehuone -blogien takana. Heillä kun kaikilla on kaapissaan niin ihania mekkoja :) Itseltäni löytyy kaapista tällä hetkellä vain kaksi vuodenaikaan sopivaa mekkoa, ja loput on jo pakattu, joten täysillä en tänä vuonna Dressemberiin voi osallistua. Lupaan kuitenkin käyttää niitä kahta mekkoani mahdollisimman paljon ja lahjoittaa rahaa kampanjaan! Ketkä lähtevät mukaan?

Toinen niistä kahdesta mekosta...

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kiitos, Kiitospäivä

Eilen saimme viettää järjestyksessään kolmatta kiitospäiväämme perheenä. Ensimmäisellä kertaa piskuinen Nurmilintu heilutteli äitiyspakkauksen hymynaamalapasiaan herra M:n kantoliinan syövereistä ystäviemme tarjoamalla juhla-aterialla. 



Toisella kertaa nautimme amerikkalaisesta vieraanvaraisuudesta herra M:n professorin kotona, ja Nurmilintu olisi jo osannut seikkailla talossa, jos vain olisi uskaltautunut kävelemään ilman aikuisen turvakättä. Nyt, kolmannella kerralla pikkulintumme lenteli parhaan ystävänsä kanssa huoneesta toiseen leikkien pyörteissä niin, että meitä vanhempia ei juurikaan kaivattu saati tarvittu. Ystävämme olivat nimittäin jälleen kutsuneet meidät herkkupatojensa ääreen perhepäivälliselle. 




Leivoin kurpitsapiirakkaa viemisiksi, ja kotiin palatessamme olimme niin täynnä, että ihan kipeää teki. Mutta vaikka hyvin(ylen)syöminen olennaisesti kiitospäivään kuuluukin, on päivä varmastikin sisällöltään kaikista amerikkalaisista juhlapyhistä aidoin. Koko maa hiljenee hetkeksi, ja kiitollisuuden teema kietoo jopa osan mainoksista kauniin ja ylevän peitteensä sisään. Edes tilpehöörimarkkinat eivät ole saaneet jalkaansa juhlan ovenrakoon satunnaisia kalkkunakoristeita lukuunottamatta. Kuinka tärkeää meille kaikille olisikaan edes kerran vuodessa pysähtyä pohtimaan, mistä kaikesta saammekaan olla kiitollisia!

Mistä minä olen kiitollinen juuri nyt?

Rakkaasta perheestäni - suloisesta Nurmilinnusta ja rakastavasta, hassusta, fiksusta herra M:stä.





Siitä suuremmasta perheestäni Suomessa.

Ystävistäni, jotka pitkästä välimatkasta ja ajoittain surkeasta yhteydenpidostani huolimatta ovat halunneet - ja yhä haluavat - olla osa eläämäämme.

Ystävistä, joihin olemme täällä ollessamme saaneet tutustua.

Mahdollisuudesta elää Yhdysvalloissa pidempi tovi. Oppia uutta, pölyttää vanhoja käsityksiä, nähdä maailmaa taas ehkä hitusen laajemmasta perspektiivistä.

Terveydestä.

Turvasta.

Tulevaisuudesta, vaikka se vielä tuntematon onkin.

Taivaan Isän huolenpidosta.

 

Mistä sinä olet kiitollinen?


tiistai 19. marraskuuta 2013

Koo niin kuin kala ja kaksi

Nurmilintu täytti kaksi. 

Niin vähän ja silti niin kovin paljon.

Olihan sitä juhlittava! 

Syksy on ollut kiireinen, joten juhlat suunniteltiin loppujen lopuksi hyvinkin pikaisesti. Onneksi kaikki kutsutut pääsivät tulemaan lyhyelläkin varoitusajalla. Loppujen lopuksi kotonamme hääräsi kerralla seitsemän lasta ja kahdeksan aikuista. Ja kaikilla oli mukavaa! Lapset viihtyivät ja yhteiset leikitkin sujuivat. Tavallaan nämä kekkerit olivat myös Nurmilinnun läksiäisjuhlat muskarikavereille, niisk. Mutta tässä siis vähän tunnelmia kalakemuista :)


Sinne kiitospussukoihinhan ne värilliset kultakalat tiensä löysivät. Lisäksi vähän suklaata, kalatarroja ja kolmiulotteiseksi taiteltava eläinaiheinen värityskuva (luulin ostaessani, että ne kaikki olisivat olleet kala-aiheisia, höh).


Nurmilinnun nukkuessa kauneusuniaan koristelimme kodin valmiiksi.


Meillä oli vielä jemmassa valkoisia kertakäyttöastioita, joten ostin vain kala-aiheisia tarroja ja tuunasin astioita niillä vähän. 


Ilmapallojakin oli, tietysti, mutta niistä jäi näemmä kuvat ottamatta. Mutta sitten itse juhliin. Me kalastettiin!


Herra M:n pahvitaide rocks. Pitäisi varmaan joskus tehdä pelkkä bloggaus niistä...


Matosyötti toimi ja kala on koukussa, jee!

Kakusta minulla oli myös hieno meriaiheinen visio, mutta siitä tuli (taas) cakastrophy. Tein jo toista kertaa kakun Kinuskikissan prinsessakakun ohjeella, ja luulin korjanneeni edellisen kakun ongelmat (ihan liian kostea). Mitä vielä, lopputulos oli vieläkin kurjempi. En ymmärrä, mikä reseptissä mättää. Täytteessä siis, itse kakkupohja oli varmaan onnistunein ikinä. Kaiken kruunasi (not) liian ohueksi kaulimani vaahtokarkkikuorrutus, joka ei tosiaankaan pidä kosteasta... No, kynttilät saatiin kuitenkin puhallettua, ja vielä kahteen kertaan onnittelulaulun saattelemana, kun päivänsankari niin kerta tahtoi :)


Sitten lahjojen pariin. Uutta Good Night Chicago -kirjaa onkin tämän jälkeen luettu jo monta kertaa.



Lapset tosiaan viihdyttivät mukavasti itse itseään ja toinen toistaan. Tämä herra M:n uusin pahviluomus ei sekään näytellyt ihan sivuosaa. Onhan siinä etuvalo ja kaikki! Vasemmalla seinässä näkyy muuten Nurmilinnun kasvukäyrä ja luovaa taidetta. Seinät kuulemma maalataan aina vanhojen vuokralaisten lähdettyä, joten ajattelimme, että pieni lyijykynätaide yhdellä seinäpätkällä ei liene kamala juttu.


Ja ennen kotiinlähtöä sai jokainen lapsukainen tietenkin käydä vielä lammella onkimassa sen kiitospussukan. Tästä sitten kohti kolmatta lapsivuotta!



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pari kalajuttua

Meillä on viime aikoina diggailtu kaloja. Kaikki alkoi Fröbelin palikoiden Pikkuiset kultakalat -laulusta, jonka hulvattomaan musiikkivideoon törmäsin Facebookissa:



Tai no oikeastaan kultakaloihin oli fiksauduttu meillä jo paljon aiemmin. Nurmilintu on nimittäin ihan hulluna näihin kultakaloihin, joita ilmeisesti kaikki amerikkalaiset lapset syövät terveellisinä välipaloina:


Kuvassa on värillinen versio, lisäksi niitä saa ihan pelkällä cheddarilla, pretzel-versiona ja TÄYSJYVÄLLÄ, hei tajusitteko TÄYSJYVÄLLÄ! Mitäs mieltä olette, syöttäisittekö omille lapsillenne päivittäin välipalana? (No to be honest olen täällä kyllä tavannut vanhempia, jotka eivät näitä jatkuvasti lapsilleen syötä, mutta myös vanhempia, joille näiden runsas päivittäinen nauttiminen ei ole mikään ongelma.)

Pepperidge Farm® GOLDFISH® CRACKERS & Snacks


Cheddar Goldfish Made with Whole Grains

Nutrition Facts*
Amount per Serving (serving size) = 55 pieces
  • Calories 140
  • Fat Calories 45
  • Total Fat 5g
  • Sat. Fat 1g
  • Trans Fat 0g
  • Polyunsat. Fat 1.5g
  • Monounsat. Fat 2.5g
  • Cholesterol < 5mg
  • Sodium 250mg
  • Total Carb. 19g
  • Dietary Fiber 2g
  • Sugars < 1g
  • Protein 4g

  • % Daily Values**
  • Vitamin A 0%
  • Vitamin C 0%
  • Calcium 4%
  • Iron 6%
* The nutrition information contained in this list of Nutrition Facts is based on our current data. However, because the data may change from time to time, this information may not always be identical to the nutritional label information of products on shelf.
** % Daily Values (DV) are based on a 2,000 calorie diet.

Meille en ole näitä ostanut aiemmin kertaakaan. Mielestäni ne eivät ole terveellisiä, vaan lähinnä perunalastuihin rinnastettavissa olevia satunnaisesti syötäväksi tarkoitettuja herkkuja. Ja Nurmilinnun himon niihin nähtyäni (niin, hänen paras ystävänsä snackkailee näitä varmaan vähintään joka toisella tapaamiskerralla) päätin pitää ne kaukana taloutemme herkkurepertuaaristakin. 

No, nyt pitelen näitä kaloja käsissäni. Ja vielä värillisenä versiona. Mitä ihmettä?!?

Ostin kyllä pussillisen niitä täysjyväversioitakin, mutta näissä pikkukartongeissa ei ollut sitä vaihtoehtoa valittavissa. Ja katsokaapas, mistä yllätyin! Ei keinotekoisia väriaineita, se on kyllä ison WOW:n paikka :D



Jatkoa luvassa...

lauantai 16. marraskuuta 2013

Jääkaapilla

Puutalobabyn Krista laittoi alulle hauskan haasteen: kuvaa jääkaappisi sellaisena kuin se on nyt (eikä heti kauppareissun jälkeen stailattuna). Kävin heti tuumasta toimeen, kun minulla ainakin on taipumusta tykätä kurkistella ihmisten elämiin tälläkin tavalla :) Ja tuleepahan samalla dokumentoitua itsellekin sitä, millaisia juttuja me täällä suuhumme laitoimme. Yleisesti ottaen syömme täällä vähän erilaisia ruokia kuin Suomessa - jo ihan kokeilun halusta ja siitä yksinkertaisesta syystä, että paikallisten reseptien ainekset löytyvät yleensä kaupoista ilman päänvaivaa.

Otin alla olevat kuvat torstaina, ja muistaakseni alkuviikosta olimme viimeksi käyneet kaupassa hakemassa täydennystä ruokavarastoihimme. Pyrimme tekemään yhden isomman kauppareissun viikossa, mutta välillä pitää toki käydä niiden välissäkin jotain pientä täydennystä tekemässä. Kaupassa käynti onkin täällä pieni taiteenlaji, jos haluaa ostaa sekä edullista että hyvälaatuista ruokaa. Meillä homma menee suurinpiirtein näin:

1. Latinotaustainen vihanneksiin ja hedelmiin painottava ruokakauppa. Täältä ostamme tuoreet vihannekset ja hedelmät. Valikoima on ihan älyttömän kattava luumuista kaktukseen ja punajuuresta bataattiin. 10 limeä saa dollarilla, ja saman verran taitaa maksaa pari puskaa korianteria tai kevätsipulia. Hevi-ostaston laatu on todella hyvä. Lisäksi voi, vapaan kanan kananmunat ja jugurtit kannattaa ostaa täältä, samoin leipä, jonka ainesosaluettelo on laskettavissa yhden käden sormilla ja joka ei ole makeaa. Pavut ja muut säilykkeet toki myös.

2. Saksalainen herkkulihakauppa. Täältä haemme harvakseltaan lastin lihaa pakkaseen. Antibiootitonta ja hormonitonta sopuhintaan, ja luomukin suht inhimillisissä hinnoissa.

3. Dominick's, paikallinen S-Market tai K-Supermarket. Kallis, joskin kanta-asiakaskortille tulevilla tarjouksilla säästää pitkän pennin. Vihannesten laatu yllättää. En ole koskaan saanut sieltä muita kuin joko vihreitä tai itäneitä perunoita. Täältä hommaaamme nykyisin vain lähinnä luomusitruunat ja -viinirypäleet sekä Nurmilinnulle hevi-sosepussukoita (squeezies, mitä ne on suomeksi?) hätävaroiksi. Niin ja laktoosittoman maidon, jos kauppaan on muutakin asiaa. Tämä sijaitsee meitä lähinnä ja sieltä saa varmimmin kaiken tarvitsemansa kerralla, joten välillä ajomatka päihittää hinnan (ja laadun).

4. Target. Paikallinen Prisman korvike, jonka tuoreruokapuoli on lähes kuin lähi-Siwassa :) Siellä tulee käytyä satunnaisesti, jos on tarvetta ostaa isompi satsi vessapaperia sun muuta kodin käyttötavaraa. Starbucksin suodatinkahvi on siellä edullista, ja jos söisi muroja sun muita prosessoituja herkkuja oikein urakalla, ne varmaan kannattaisi ostaa täältä.



Sikäli tämä sisältö on kyllä nyt epätavallinen, sillä olimme jo alkaneet valmistautua Nurmilinnun synttäreihin. Tuolla vuoassa jähmettyy rocky road -herkku, ja keskimmäisellä hyllyllä on pari pussia coleslaw-aineksia - jossain on aina hyvä oikaista :) 


Kirpullemme olemme juottaneet paikallisten ohjeiden mukaisesti täysmaitoa, punaista se on täälläkin mutta sitä saa ostaa tuollaisessa hervottomassa gallonan tölkissä. Minä juon rasvatonta, ja herra M laktoositonta. Äkkäsin myös kaupassa eggnogit, ja yksi purkki oli ihan pakko kotiuttaa samantein, se on tuo pienempi purkki ihan vasemmalla. Takaa löytyy vielä omenasiideriä joka siis on täällä ihan vaan vahvaa tummaa omenamehua, ja jonkun grillauskastikkeen jämät. 

Keskimmäisellä hyllyllä on mm. kananmunia, jugurttia ja leipää. Sieltä latinokaupasta ostamamme leipä ei (onneksi!) säily ikuisuuksia, ja keittiössämme on aina liian lämmin, siksi siis leipä jääkaapissa.


Ylimmällä hyllyllä on kaikkea ihan sekalaista majoneesista juustoon ja kotitekoiseen hummukseen. Pienissä kipoissa on avokadon ja korianterin jämät, kun söimme lounaaksi meksikolaisvaikutteista kanakeittoa. Ihan oikealla edessä on edellisen päivän mustapapupaistosta ja sen takana cashew-pähkinöitä. Luin joskus jostakin, että korkean rasvapitoisuutensa takia pähkinät kannattaisi säilyttää paketin avaamisen jälkeen kylmässä. Sitä kehoitusta olen sitten yrittänyt noudattaa :) Takana on vielä näkymättömissä liuta intialaisessa ruoassa käytettäviä maustetahnoja ja pikkelssejä. Aikamoinen sekamelska, vai mitä?


Vihanneslokerosta löytyy ainakin kukkakaalia, bataattia, perunoita, korianteria, kevätsipulia, punajuurta ja jotain, josta yritän päättää, onko se lanttu vai nauris. Suomessa ei olisi mitään ongelmia moisessa tuumailussa, mutta täällä tuntuvat lajikkeet olevan vähän erilaisia, ja jotenkin minusta tuntuu, että nimityksissäkin vähän heitellään mitä sattuu. Jotkut nettisanakirjatkin antavat lantulle ja nauriille samoja nimiä. Tai sitten en vain enää tunnista lanttua ja naurista.


Ovesta löytyy ketsuppia, sinappia, lisää maitoa ja poikkeuksellisesti piimää, kun teimme pannukakkuja Nurmilinnun synttäreiden kunniaksi. Lasipullossa on ystäväni itse valmistamaa punaviinietikkaa. Keskimmäiseltä hyllyltä löytyy kaikenlaisia säilykkeitä, kastikkeita ja avattu saksanpähkinäpussi. Ja ihan ylhäällä kookoshiutaleita, liemikuutioita ja muuta epämääräistä.

Keittiömme helmi on kuitenkin tässä: ruokakomero! Jo joskus aiemmin julistin kaipaavani komeroa takuulla Suomessa, ja se tunne on vain vahvistunut. Nyt se on ihan kamalassa sotkussa ja myös vähän tyhjänpuoleinen kuivamuonan suhteen, sillä yritämme syödä varastojamme loppuun.


Järjestys meni alunperin niin, että ylähyllyllä olivat pastat ja leivontatarvikkeet, alahyllyllä etikat, öljyt, korppujauhot ja riisit yms. Takana näkyvät hedelmät, omenat, persimonit ja banaanit (banaanit varmistetusti erillään kaikesta, mihin niiden maku voisi tarttua, voi apua jos unohtuu leipä tai keksit niiden viereen!)


Oikealla puolella olevalla hyllyllä on ylhäällä joitakin Suomi-herkkuja ja Nurmilinnun eväitä. Alhaalla näkyvät mausterivistöt, joita emme kyllä millään saa loppumaan vuoden loppuun mennessä. Leivinpaperi- ja kelmurullien taakse jäävät piiloon säilyketölkit (lähinnä papuja, kookosmaitoa ja tomaattimurskaa).

Ei siis kovin erilaista ja ihmeellistä, vai mitä? Ehkä suurin muutos ruokavaliossamme entiseen verrattuna näkyy kasvisruokien lisääntymisenä, ja erityisesti erilaiset pavut ja linssit ovat löytäneet tiensä ruokapöytäämme ihan kunnolla. Leipää syömme myös varmasti vähemmän kuin Suomessa. Voi niitä ruisrevittyjä...

maanantai 11. marraskuuta 2013

Meatloaf

Joku taisi Instagramissa kommentoida taannoista jättisuklaacookieni kuvaa siihen tyyliin, että se olisi voinut esittää ihan jotain muutakin kuin cookieta. No, jatkoa seuraa näihin minun ah niin herkullisiin reseptikuviini. Ohittakaa pliis kuva (kunhan olette hihitelleet sille tarpeeksi) ja kokeilkaa reseptiä. On nimittäin tosi hyvää, ja kaikki, joille ollaan tätä ruokaa tarjottu, ovat sitä myöskin kehuneet. Ulkonäöstä huolimatta :) Siispä pitemmittä puheitta, aitoamerikkalainen lihamureke bataattimuussilla (meatloaf vähän rasvasta riisuttu versio Pioneer Womanin reseptistä):



Mureketaikina:

1 kuppi maitoa
6 vaaleaa leipäviipaletta (esim. paahtoleipää, meillä yleensä kokojyvävehnäistä)
2 paunaa jauhelihaa
1 tl suolaa ja rapiat päälle
1/4 tl maustesuolaa (ei sellaista yrttimaustettua vaan vähän sellaista ranskanperunamausteversiota täällä, tiedä sitten, tekeekö moisella määrällä lopputuloksen suhteen mitään, en ole testannut poisjättöä kun suolaa on tullut perittyä naapureilta)
mustapippuria myllystä
1/3 kuppia sileälehtistä persiljaa, mutta laitan reippaasti enemmän
1 kukkurainen kuppi raastettua parmesan-juustoa
4 isoa kananmunaa vatkattuna

Soossi:

1,5 kuppia ketsuppia
1/3 kuppia ruskeaa sokeria
1 tl sinappijauhetta
Tabascoa maun mukaan

Liota leipäviipaleet maidossa. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja muotoile mureke uunivuokaan. Tee soossi ja levitä siitä 1/3 murekkeen päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Lisää sitten soossia ja paista vielä 15 min. Tarjoile bataattimuussin ja lopun soossin kera. Vihreät pavut sopivat väriä antamaan.

Bataattimuussi:

bataatteja
maitoa
voita
suolaa
vaahterasiirappia (tai ruskeaa sokeria)

Valmista kuten perunamuussi. Maku saa olla mukavan makea :)


maanantai 4. marraskuuta 2013

Pumpkin season

Halloween tuli ja meni, mutta kurpitsakausi jatkuu vielä ainakin kiitospäivään asti. Kurpitsapiiras kun on yleinen kiitospäivän jälkiruoka.

 

Tein tässä taannoin parasta kurpitsapiirakkaa ikinä :) Jo Suomessa olen aikoinani niitä muutaman tehnyt, paahtaen kurpitsan uunissa ja sitten soseuttaen hedelmälihan. Täällä homma hoituu niin kätevästi, kun soseen voi ostaa säilykkeenä. Ja tämä resepti on ehdottomasti aiempaa kokeilemaani maukkaampi. Tai sitten se salaisuus on säilykepurkin metallijäämissä ;)

 

 

Pumpkin Pie

 

Pohja:

1,25 kuppia jauhoja

1/2 kuppia eli 113g kylmää voita

1/4 tl suolaa

1/4 kuppia kylmää vettä

 

Nypi jauhot, suola ja voi. Lisää sen verran vettä, että saat taikinasta pallon. Laita taikina jääkaappiin kelmun alle vähintään tunniksi. Kauli taikina ja painele se voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (23cm, 9 inches). Halutessasi voit esipaistaa pohjaa hieman, minä taisin jättää tekemättä.

Täyte:

1 purkki (n. 400g) kurpitsasosetta

1 purkki (14oz) makeutettua kondensoitua maitoa

2 kananmunaa

1 tl kanelia

1/2 tl muskottia

1/2 tl inkivääriä

1/4 tl neilikkaa

1/2 tl suolaa

 

Lämmitä uuni 220 C.

Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja kaada seos piirakkapohjan päälle. Paista 15 min ja alenna lämpö sitten 175 asteeseen. Paista vielä 35-40 min tai kunnes piirakkaan työnnetty tikku tai veitsi pysyy puhtaana. Jäähdytä ja herkuttele kermavaahdon kera.

Q