Loch Lomond

Uhuh, Skotlanti on täynnä locheja ja glenejä ja benejä ja burneja ja ties mitä. Gaelin kieltä olisi ihan mielenkiintoista osata. Mutta epäilen energiani riittävyyttä :) Se on kuitenkin jo tiedossa, että loch tarkoittaa järveä ja lausutaan jotakuinkin [lox] eli o-äänteen (sori ei ole o-äänne oikeaoppisesti merkitty ;) jälkeen rykäistään kurkusta saksalaistyyliin.

Loch Lomond on ehkä kuuluisin Skotlannin järvistä heti sen hirviöjärven jälkeen. Se on ollut iät ja ajat matkailijoiden suosiossa, eikä ihme, sillä se sijaitsee vain reilun tunnin ajomatkan päässä Edinburghista. Glasgowsta järven äärelle matkannee vieläkin vikkelämmin. Me ajelimme sinne päiväreissulla marraskuun lopulla. Periaatteessa kiersimme järven ympäri, ja menomatkalla näimme muitakin järviä, kuten tämän Loch Lubnaigin:

Ohops, tulipas monta samannäköistä kuvaa. Mutta en hennonut poistaa ainuttakaan...

Killin oli soma pieni kylä, jonka reunamilla virtasi tällainen komistus (Falls of Dochart):

Harry Potter -rautatie?

Metsääkin löytyi matkan varrelta, ja sepä vasta olikin tiheää. Paikalliset eivät taida perustaa metsänhoidosta.

Lisäksi ajelimme vähän kukkuloilla lampaita takaa. Harmillisesti päivä oli melko usvainen, joten korkeuserot jäivät vähän hämärän peittoon. 

Viimein näimme Loch Lomondin. Järvi oli iltapäivällä peilityyni.

Tämä tirppa taitaa olla punarinta eli robin. Se on Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislintu.

Varhaiselle päivälliselle ennätimme tällaiseen hurmaavaan pikku kylään Loch Lomondin rannalla. Sen nimi taisi olla Luss. Tänne tahtoisin tulla joskus kesällä, asua yhdessä pikku mökissä ja vain nauttia tunnelmasta ja maisemista. Aurinko vain alkoi laskea ja usva lisääntyä, joten kylänen ei valitettavasti kuvissani esittele parhaita puoliaan.

Tai sitten huone täältä?

Tämä oli varmasti ulkoa päin somin koskaan näkemäni matkamuistomyymälä. Sisällä meitä palveli herrasmies, jonka iän arvelimme huitelevan jossakin 80-90 vuoden välimaastossa. Hän tarjoili meille lämmintä shortbreadia, ja pakkohan sitä oli sitten mukaan ostaa. 

Sitten olikin jätettävä maisemat yön syleilyyn ja hipsittävä kotiin päin. Oih kuinka me autottomat reissusta nautimmekaan!

Translation: Pictures of our day trip to Loch Lomond via Killin in late November.

Vuosi 2014 osa 2/2

Heinäkuu

Herra M:n töistä johtuen reissasimme aika paljon. Vastapainoksi näimme sukulaisia, ystäviä ja Suomen suloista suvea. Näissä kuvissa kello taitaa olla jo yli puolen yön Keski-Suomessa.

Kovin venähtäneen oloinen Nurmilintu sai taas vähän mummi-ja pappa-aikaa.

Ja me pääsimme päiväksi ystävien mökille! (Ja myöhemmin kuussa vielä toisellekin, kylläpä meitä hemmoteltiin!)

Eikä hemmottelu loppunut mökkipäiväänkään, vaan takaisin Turkuun palattuamme Nurmilinnun toiset isovanhemmat saapuivat lapsenvahdiksi ja päästivät meidät vanhemmat ihanan ystäväpariskunnan kanssa risteilylle. Anteeksi muutoin, että arkikuvat heinäkuustamme puuttuvat. Ei ihan tainnut huvittaa kuvata arkea, vaan fiilistellä sitäkin enemmän näitä aarrehetkiä.

Elokuu

Aarrehetkiä riitti vielä elokuussakin, kun sain lahjaksi tämän MyOlssonin mekon. Se pääsikin sitten heti käyttöön...

... ystäväni latvialaiselle illalliselle. Oi kun voisi ottaa uusiksi.

Sitten meille kotiin alkoi ilmestyä laatikoita. Tässä jaksaa vielä hassutella.

Loppukuu olikin, no, aikamoinen. Minua pyydettiin viimeiseksi viikoksi vielä töihin, ja hullu kun olin, otin tarjouksen vastaan. Siinä sitten Nurmilintu lensi hoitopaikasta toiseen (olen ikuisesti kiitollinen) ja herra M pakkaili päivät yksin... Lopulta kuun viimeinen perjantai koitti, pestini päättyi ja herra M pisti meidät naiset junaan pois jaloista. Voi miksi voi miksi näitä lastenvaunuja ei ole täällä saarivaltioiden junissa?!?

Syyskuu

Ensimmäisenä päivänä muutto Suomessa oli saatu päätökseen ja me lensimme tänne Skotlantiin. Arlandan lentokentältä löytyi näin suloinen leikkimaailma lapsille.

Perillä uudessa kodissamme oli sitten vähän vähemmän ihana ööö leikkimaailma.

Onneksi rantaviivaa riitti. Sinne oli hyvä mennä ihmettelemään ja paeta päälle kaatuvia seiniä.

Kuun puolivälin paikkeilla saimme pienen paketin muodossa omia tavaroitamme Suomesta.

Ranta jaksoi edelleen kiinnostaa, ja säätkin suosivat. 

Kotikin alkoi pikku hiljaa tulla viihtyisämmäksi, ja voi sitä Nurmilinnun iloa, kun omat lelut saapuivat.

Pientä roikkuvaa riippuvuutta oli havaittavissa. Näin kävi unelmalleni hetken yksityisestä vessahetkestä.

Yksi neulekin valmistui. Harmi vain kun ei ehkä kuitenkaan ole ihan tyyliäni.

Ja voi miksei me voitaisi asua yhdessä näistä taloista?

Lokakuu

Löysin sen aiemminkin mainitsemani Lade Braes Walkin.

Vanhojen talojen puutarhoista on suora käynti tälle satupolulle.

Ystävät ilahduttivat meitä vierailullaan. Pääsimme tutustumaan lähirannikon pikkukyliin. Tässä taitaa olla Crail.

Ja Edinburghissakin vietimme päivän. Se on kaunis kaupunki, mutta jos pitäisi valita Stirlingin ja Edinburghin linnassa vierailun väliltä, valitsisin varsinkin lapsellisena Stirlingin. Ihan vain vinkkinä :)

Sitten, lokakuun lopussa, olimmekin taas ykskaks lentokoneessa. Takapenkillä oli yllättävä matkustaja. Kuulo-opas!

Marraskuu

Kävimme hyvästelemässä isomummon pyhäinpäivänä.

Pikaisen kotimaanreissun jälkeen Skotlannissa koitti jälleen arki. Mutta ihan ok sellainen. Nurmilintu täytti vuosia.

Pöydällä komeilee synttärilahja. Kyllä, meillä leikitään pajon erilaisilla autoilla ja muilla kulkuvälineillä. Mitä niillä nukeilla pitäis tehdä?!? Tänä vuonna kaikki kaveruudet olivat niin uusia, että Nurmilintu ei toivonut ketään lasta juhliinsa. Vain kaksi erittäin tärkeää aikuista. Eikä äitikään sitten jaksanut järjestää kaveripirskeitä.

Kuun lopulla saimme englantilaistuneen tätini vierailulle, mikä oli ihanan virkistävää. Kävimme jopa päivän autoreissulla Loch Lomondin ympäristössä. Yritän jossain vaiheessa raapustella reissusta ihan oman juttunsa. Tässä siis vain vähän esimakua.

St Andrewsin päivääkin juhlittiin loppukuusta, ja samalla sytytettiin kaupungin (laimeat) jouluvalot skottityyliin katuceilidhilla. Tässä Nurmilinnun ja ystävämme yhteinen taidonnäyte. (Ceilidh on skottilaista kansantanssia, tehdään porukalla kaikenlaisia kuvioita kansanmusiikin tahtiin.)

Joulukuu

Taisin ottaa tämän kuvan keittiöstämme eräänä toivorikkaana aamuna, kun ajattelin, että edessä on hyvä päivä ja olisi kiva tehdä siitä postaus. No.

Joku ei ollut oikein yhteistyöhaluinen.

Jääkööt arki ja sen kiemurat sänkyyn. Menin nimittäin itsenäisyyspäivänä ystäväni kanssa paikalliseen hienostohotelliin afternoon tealle. Blaah. Onneksi maksettiin hinnasta vain puolet normaalista, niin kokemus oli kiva. Jos nimittäin olisi maksanut koko summan, olisi ollut aika rosvottu olo. Itse oltaisiin tehty kaikki varmaan paremmin, ehkä macaroneja lukuunottamatta.

Kotimatkalla kävimme tutustumassa juuri avattuun uuteen kirjakauppaan, jossa saa rauhassa istuskella ja lukea kirjoja - ilmaisen teen / kahvin kera! Voi miksi suomalaiset kirjakaupat ovat ihan pölhökustaita näissä asioissa. Eihän niistä löydy edes lukunurkkausta.

Topping & Company

Joulukuuni oli kyllä yllättävän sosiaalinen, sillä päädyin myös naisten illanviettoon kokeilemaan neulahuovutusta. Pörröinen otus kotiutui kovan tökkimisurakan jälkeen. Joulukortti on Nurmilinnun käsialaa. 

Sitten ehdimme vielä piipahtaa päiväksi Dundeehen jouluostoksille, kahden herra M:n kanssa. Olipa outoa.

Mukaan kotiinviemisiksi saatiin jotain kivaa ja käytettyä Nurmilinnulle.

 Nurmilinnusta puheenollen, ensimmäiset pääjalkaiset ilmiintyivät nekin joulukuussa :)

Juuri ennen aattoa herkuttelimme kunnon jauhelihakeitolla.

Joulustamme te jo tiedättekin. Tässä yritetään tiirailla uuteen vuoteen. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Toivottavasti ei ainakaan yhtään muuttoa!

Translation: Our year of 2014 in pics.