maanantai 26. joulukuuta 2016

Kuudes (!) joulu vierailla mailla

Se On taas joulu. Aloitin ihan spontaanisti tuon ensimmäisen lauseen sanalla se. Tämä joulu on nimittäin järjestyksessään kuudes perättäinen jouluni englanninkielisessä maassa. Viimeisestä Suomessa viettämästäni joulusta on siis seitsemän vuotta, ja englannin kielen it is -rakenteet tekevät hiipivää tuhoaan perheemme sekakielisessä arjessa.


Pikku hiljaa englantilaiset joululaulut ovat tulleet tutuiksi. Oh Come Ye All Faithful latinaksi - Adeste Fideles - urkumusiikin pauhinassa John Knoxin vanhassa kirkossa on jo muotoutumassa perinteeksi.  Oh Come, Oh Come, Emmanuel on ehkä uusi suosikkivirteni. Nurmilinnun joulusukka roikkuu jossakin päin kotia joka joulu, ja aina sieltä jotain löytyy hänen ilokseen joulupäivän aamuna. Viskiä ja shortbreadia emme sentään vielä ole joulupukille aattoiltana nukkumaan mennessä vaivanpalkaksi jättäneet, ja joulupöydästämme löytyy edelleen kinkkua ja perunalaatikkoa. Ne ovat tosin saaneet seurakseen lämpimän ruusukaalisalaatin.



Näennäisestä sopeutumisesta huolimatta - tai juuri sen takia - koti-ikäväni Suomeen on suurimmillaan jouluisin. Jouluun tuntuu jotenkin tiivistyvän oma kulttuuri, perinteet, oma paikka sukupolvien ketjussa. Tosin suomalaisia joululauluja kuunnellessani en voi olla epäilemättä, että suomalainen kaipaa jouluna aina jotakin saavuttamatonta. Laulu toisensa jälkeen rypee menetysten melankoliassa. Sylvian ja Konsta Jylhän joululaulut keksitään joka vuosi uudelleen. Väliin pyöräytetään pakollinen pukkipolkka ja etsitään joulua omasta sisimmästä ja epämääräisistä enkelolennoista maailmanrauhaa unohtamatta. 


Silti kotonamme soi Jouluradio. Sävelet tuovat Skotlannin tuuliseen kosteaan koleuteen muistot kirpeistä pakkasista ja korkeista lumikinoksista, lämpimistä olohuoneista ja oikean kuusen tuoksusta joulun oikeaa Tähteä unohtamatta.



Tämä joulu on onneksi ollut edellistä lämpimämpi, eikä olohuoneeseemmekaan ole toistaiseksi satanut sisälle. Tosin herra M ennakoi talvimyrskyjä edellisvuodesta viisastuneena, ja ruuvasi parvekkeenovemme kiinni kakkoskakkosella. Ei ole kiva herätä aamulla ja huomata tuulen puhaltaneen lukitun oven auki. Tuulen vaikerruksessa nurkissa ja ikkunanpielissä on jo tarpeeksi kestämistä hyisen vedon kera.




Ehkäpä pääsemme lähipäivinä ylämaille leikkimään taas lumessa. Sitä odotellessa herkuttelemme kotona kerrastoihin ja villatakkeihin kietoutuneina, yritämme opettaa Nurmilinnulle suomalaisia joululauluja huonolla menestyksellä (tämän joulun hitti oli 12 Days of Christmas, ja Tuiki Tuiki Tähtönenkin lauletaan aina vain englanniksi) ja olemme kiitollisia tästä elämästä, tästä kodista, tästä hetkestä.


Samalla sydämeni yhtyy tämän joululaulun sanoihin maailmamme puolesta. Oma skotlantilainen eksiilimme on kaikkine vaivoineen ja kaipauksineen niin mitätön miljoonien ihmisten hätään verrattuna, tänäkin jouluna.

Oh, come, oh, come, Emmanuel, 
And ransom captive Israel, 
That mourns in lonely exile here 
Until the Son of God appear. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, our Wisdom from on high, 
Who ordered all things mightily; 
To us the path of knowledge show, 
and teach us in her ways to go. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, oh, come, our Lord of might, 
Who to your tribes on Sinai's height 
In ancient times gave holy law, 
In cloud and majesty and awe.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come O Rod of Jesse's stem, 
From ev'ry foe deliver them 
That trust your mighty pow'r to save; 
Bring them in vict'ry through the grave. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, O Key of David, come, 
And open wide our heav'nly home; 
Make safe the way that leads on high, 
And close the path to misery. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, our Dayspring from on high, 
And cheer us by your drawing nigh, 
Disperse the gloomy clouds of night, 
And death's dark shadows put to flight. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!

Oh, come, Desire of nations, bind 
In one the hearts of all mankind; 
Oh, bid our sad divisions cease, 
And be yourself our King of Peace. 
Rejoice! Rejoice! Emmanuel 
Shall come to you, O Israel!




Kuvituksena olen suurimmaksi osaksi käyttänyt Nurmilinnun napsimia puhelinkuvia kodistamme. Arki on arkea ulkomaillakin.

Ja ihan siunatuksi lopuksi mieheni vaatima lisäys: "'Emmanuel' pitäisi oikeasti kirjoittaa 'Immanuel.' I-kirjain on vääntynyt englanninkielisen lausumisasun takia tarpeettomasti E-kirjaimeksi. Heprean alkuperäissana muodostuu kuitenkin seuraavasti: prepositio 'IM' ('kanssa') + monikon ensimmäisen possessiivisuffiksi '(MA)NU' ('mme') + 'EL' ('Jumala'). Toisin sanottuna: עִמָּ֥נוּ אֵֽל ('Immanu El'), mikä suomennetaan nominaalilauseena 'Jumala on kanssamme.'"


perjantai 9. joulukuuta 2016

Syntymäpäivälahjani - muisto vuoden alusta

Skotlannissa nollan asteen tuntumassa paljasjalkaisia ja -päisiä pikkuvauvoja kärrätään rattaissan sisävaatteissaan ohut peite huolimattomasti päälle heitettynä. Kadulla voi nähdä kulkijan jalassa niin varvastossut kuin Uggitkin. Polvisukkaisten koulupoikien ja -tyttöjen virta kouluihin ei tyrehdy lainkaan. Lenkkeilijät vetävät rääkkiään shortseissaan sääret punaisina, ja 18 asteen sisätiloissa kunnon skotti heittää sukat jalastaan ja istuu t-paitasillaan avonaisen ikkunan ääressä kuumuutta valitellen.

Kaikki tämä on totta myös lämpöasteiden tippuessa muutaman pykälän pakkasen puolelle (meillä -4 astetta on jo harvinaisuus). Mutta alas! Ääni muuttuu kellossa kumminkin. Se, kuinka on niiiin frrreeeeeezing nouseekin small talk -aiheiden ykköspaikalle. Man, this is extrreme!

Mitä sanoo suomalainen, tammikuun pakkasilla syntynyt? - Oi tänään on ihana päivä, niin kuulasta, raikasta, kaunista... Talven alku! Pieni pakkanen saa sydämen laulamaan, kuura maassa ilahduttaa etsivän katseen. Freezing? No way, this is really mild actually, just the first hint of proper winter. If the temperatures were to drop below -15 then we could speak about freezing, my dear Scots.





















Kuvista suurkiitos herra Karjalaiselle.

Lunta lumettomilla lakeuksilla tammikuun tytölle. Täydellinen syntymäpäivä. Kun jokin asia ei olekaan itsestäänselvyys, sitä osaakin yhtäkkiä arvostaa ihan toisella tavalla. Tuona päivänä me suomalaiset koimme olomme kotoisaksi täällä vieraalla maalla. Hetki lapsuudesta hypähti toviksi syliimme. Puhdas hanki. Kirpeä pikku pakkanen.

Lumisotaaaaaaa!!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Roasted butternut squash coconut soup

A bad picture but the best soup ever! You'll just have to make sure you get the sweetness, saltiness and acidity into balance. There is really no other way than keep on tasting while adjusting the flavors.



For the soup you’ll need:
  • about 1 1/2 kg (3 pounds) butternut squash, halved lengthwise, (seeded - this can be done after roasting too)
  • 2-3 tbsp oil of your choice (I use olive or coconut, butter would do too)
  • 1 big onion
  • 4 garlic cloves
  • 1 tbsp chopped ginger (about an inch of fresh root, or to taste)
  • 3-4 cups water (7,5-10 dl)
  • vegetable (or chicken) stock cubes
  • 1 400-mL can coconut milk
  • black pepper
  • red pepper flakes (if you want some extra heat, I use only a pinch)
  • about 1 tbsp maple syrup or honey
  • juice of half a lime, or to taste (would try first with less)
  • 1/2 tsp salt (or to taste)
  • freshly ground black pepper

Directions
  • Preheat oven to 390-425F / 200-225 C (I use 200C with my fan oven).
  • Line a baking sheet with foil/baking paper. Brush the cut sides of the squash lightly with oil, place squash on baking sheet cut side up and roast for 60 min, or until cut side is browned and squash is tender when pierced with a fork.
  • Let cool slightly, then use a spoon to scoop out all the flesh. Set aside. You can roast the squash even the previous day!
  • Heat oil in a large pot on medium-high. Add onion and sauté, stirring for 5 min, or until onion starts to soften - do not brown! Add garlic, ginger and red pepper flakes and sauté for a few minutes longer until onion is completely soft.
  • Add squash and stir to combine. Add water and stock cubes and bring to a boil. Turn heat to medium-low and simmer gently for 10 min.
  • Purée soup and add the rest of the ingredients, bring to a boil and check the seasoning. You might need to add salt, syrup, lime etc to balance the flavors :)

Serve hot with roasted pumpkin seeds:


Fry pumpkin seeds in a pan with a little bit of olive oil until they pop happily and most of them turn golden brown. Mix with good quality sea salt flakes (such as Maldon sea salt) and sprinkle a good spoonful on your bowl of soup. Enjoy!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Jumalani puhuu delfiinien kieltä

Vuoden 2015 viimeisenä päivänä heräsin vähän apealla mielellä viimeiseen työpäivääni. Määräaikaista kaupan asiakaspalvelijan työsuhdettani ei oltu enää jatkettu, ja uudenvuoden aatto olisi viimeinen työpäiväni.

Edessä oli taas epävarma tulevaisuus. Mistä rahat elämiseen? Entä miten voin katsoa itseäni taas peiliin, kun sieltä tuijottaa vastaan urajunasta ehkä lopullisesti myöhästynyt työtön maisteri? Vaikka olemme täällä yhteisestä päätöksestä ja koko sydämestäni haluan tukea miestäni hänen tohtoriopinnoissaan, on omien haaveideni sivuun laittaminen ollut minulle kova paikka. En nauti kotiäitinä olemisesta. En kuitenkaan edes ihan tarkalleen tiedä, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Kauhulla katselen taakseni kertyviä vuosia, joina en ole tehnyt ankaran opiskelun tuomalla tutkinnollani yhtään mitään. Kuukausi kuukaudelta maisterin todistukseni muistuttaa enemmän ja enemmän vessapaperia mielessäni. Hukkaan heitetyt ponnistelut. Kadotetut taidot. Unohdetut unelmat.



Aamupalapöydässä tuijottelin hajamielisenä merelle. Jokin musta liikahti lähellä laituria. Hetken päästä näin tumman selkäevän uudestaan. Delfiini. Ja toinen. Tai sukulaisensa pilottivalas, mistä tuota tietää. Siellä ne menivät, leikkivät aalloissa, minun kotini edessä. Olin vain kerran aiemmin nähnyt delfiineitä näillä pituusasteilla, yli puoli vuotta aiemmin vähän pohjoisemmassa eräällä linnavierailulla. En koskaan aiemmin kotona.

Lähdin töihin hieman iloisempana, sillä ei sitä nyt ihan joka tyttö voi nähdä delfiineitä omasta aamiaispöydästään. Ja ainakin minulla olisi viimeisenä työpäivänäni small talk -aihe kassalla istuessani. Joku asiakkaistani totesi, että delfiinien näkeminen tietää hyvää onnea. Hymyilin kauniisti, mutta sisimpäni oli surullinen - tietäisitpä vain, että tänään on viimeinen työpäiväni.

Kuukauden työttömyyden jälkeen minut kutsuttiin takaisin töihin. Kolmen kuukauden kuluttua sain vaikituisen työsuhteen.

Olin todella kiitollinen turvatusta taloustilanteesta (joskin erittäin laihasta sellaisesta). Mutta kriiseilin säännöllisen epäsäännöllisesti aikaisista aamuheräämisistä, puuduttavasta hyllytystyöstä, olemattomista etenemismahdollisuuksista ja ennen kaikkea oman koulutukseni totaalisesta hukkaan valumisesta. Ellei sitten skottiaksentin ymmärtämisen harjoittelua voi lisätä englannin kielen lisäkoulutukseksi? Periaatteessa kyllä, mutta aamuseitsemältä paimenenpiirakkaa ja haggista hyllyille lappaessa se ajatus ei kauheasti lohduta.

Jatkoin erityyppisten sihteerikkötöiden hakemista yliopistolta. Ikinä minua ei kutsuttu edes haastatteluun. Kunnes. Tänä syksynä yliopistolle tuli juuri sopivankuuloinen paikka auki. Minulla oli siihen jopa tarvittavaa kokemusta, niin työn kuin harrastustenkin tiimoilta. Toki olin ylikoulutettu, ja hain paikkaa kaupan vihanneshyllyjen välistä. Oli siinäkin yhtälö.

Minut kutsuttiin haastatteluun. Se meni mielestäni hyvin. Ehkä nyt? Viikon päästä saapui tuttu viesti: kiitos mutta ei kiitos, palkkasimme kokeneemman henkilön.

Seuraavana aamuna heräsin taas 5.45 suuntana kaupan hyllyrivit. Ahdisti. Kysyin Jumalaltani, miksi taas kävi näin. Tähänkö minun on tyytyminen? Pyysin hiljaa mielessäni, että Hän antaisi minulle jonkin merkin siitä, että elämäni kaupanhyllyineen päivineen oli edelleen hänen hyvissä käsissään. Että tämä tapahtui, koska se oli minulle ja meille parasta. Että siellä jossakin olisi vielä joskus jotain muuta minulle kuin ne loputtomat ruokakorit, jotka joka aamu klo 7.00 odottavat purkajaansa. Että tässä kaikessa on kumminkin jokin järki - muukin kuin leivän hankkiminen pöytään.



Silloin näin ne taas. Delfiinit aamunkoitossa tyynellä merellä. Auringonnousun kultaamilla aalloilla viivähti evä, toinen, kolmas. Kiitin, ja samalla epäilin. Kukapa niiden uintia ohjaa. Mutta mieleni parani. Toivo syttyi. Kyllä minusta edelleen pidetään huolta. Hetkeä myöhemmin talutin pyörääni ylös jyrkkää mäkeä, yhä delfiinejä katsellen. Satamassa ei ollut kalastajia lukuunottamatta ketään, eikä - epätavallista kyllä - ainuttakaan aamulenkkeilijää tullut vastaan, jolle olisin delfiinit voinut näyttää. Ne tanssivat ainaostaan minulle.



Meni viikko, taisi vierähtää toistakin. Paha olo hylkäyksestä katosi, arkirutiinit täyttivät elämän. Suunnittelin tulevia lomia. Kunnes taas eräänä aamuna katselin merelle. Siellä ne hyppivät. Oikein ilakoivat, leikkisämmin kuin olin koskaan aiemmin täällä nähnyt. Yksi heitti itsensä selälleen meren syleilyyn niin, että valkea maha vain paistoi kauaksi. Toinen ponkaisi itsensä pystysuoraan ylös merestä koko pituudeltaan. Kylläpä niillä oli hauskaa! Lähdin iloisena töihin.


Iltapäivällä avasin sähköpostini. Siellä oli viesti minua haastatelleelta johtajalta. Tulisitko sittenkin töihin?

Olin juuri saanut arjen päästä taas kiinni. Ehtinyt varata lomamatkan, suunnitella elämää vanhoilla spekseillä eteenpäin. Nyt minulle tiputettiin työtarjous ihan yllätyksenä taivaalta. Ilahduin - ja ahdistuin taas. Mitä vastaisin? Kuinka arki saataisiin rullaamaan uuden työn ympärillä? Olisiko minun sanottava ei perheeni hyvinvoinnin takia? Oli maanantai.

Keskiviikkona olimme perheenä päätöksemme tehneet. Ottaisin työn vastaan, jos palkkaneuvottelut vain onnistuisivat. Sinä aamuna näin delfiinit taas, toistaiseksi viimeisen kerran. Niitä oli tällä kertaa leikkimässä kokonainen parvi.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Brittiläistä logiikkaa Insinöörille ja Sähkömiehelle

Minulla on ilo tuntea monta hienoa miestä. Eräs heistä on koulutukseltaan insinööri, toinen sähkömies. Tämä postaus on omistettu heille. Nöyrimmät pahoitteluni kuvien laadusta - napsin ne hetken mielijohteessa kun siivosin edellistä kotiamme muuttopäivänä. Myös termistössä saattaa olla  asiantuntijoille huomauttamisen varaa.

* * *

Jotta pääset suihkuun, on ensin laitettava korkealla ovenkarmin yläpuolella oleva tuulettimen pääkatkaisin päälle (ellet sitten halua kattomaalin satavan homepilven läpi päällesi jonakin kauniina aamuna).



Sitten on muistettava napsauttaa ovenpielestä suihkun päävirtakytkin (-katkaisin?) päälle. Oikeanpuoleisista katkaisimista päälle tulevat kylpyhuoneen valot ja se tuuletin, jos olet muistanut laittaa sen oven yläpuolella olevasta kytkimestä päälle (no meillä se pääkytkin oli aina päällä). Huomaathan, että kaikki nämä katkaisimet ovat kylpyhuoneen ulkopuolella, sillä kylpyhuoneessa ei saa olla mitään sähkökatkaisimia...


Paitsi tietenkin se sähköllä toimiva suihku, jonka työmiehet voivat jättää tuosta noin vain tiivistämättä silikonilla niin, että ylhäältä valuva vesi pääsee suoraan valumaan säätöpaneelin taakse, minne tulee suoraan sähkö. (Laitteen sähkövastus siis lämmittää suihkun veden.)


Niin ja lisäksi kylpyhuoneesta löytyy kyllä tällainen hiustenkuivaajatekniikalla toimiva supertehokas lämpöpuhallin, jonka saa päälle vain narusta vetämällä. Herra M veti laitteen takaa meille sähköt jatkojohtoon, jotta voitiin ladata hammasharja ja partakone sekä käyttää hiustenkuivaajaa kylppärissä, sillä mitään pistorasioitahan kylpyhuoneisiin ei saa asentaa (paitsi sellaisia joissa lukee shavers only). Tässä kuvassa olemme jo purkaneet jatkojohdon, eikä kukaan ikinä aavista suomalaisen koti-sähkärin laittomia tekosia...
 

Joka ikisellä asunnon kiiteällä sähkölaitteella ja pistorasialla on oma erillinen virtakytkimensä. Varaavat patterit saa toimimaan joko yö- tai päiväsähköllä:


Pistorasia poikineen olohuoneessa:


Lämminvesivaraaja lämpenee yösähköllä, muta jos päivällä loppuu lämmin vesi (niin kuin usein  iltaisin tapahtui paljon tiskatessa, sillä varaajaa ei ole lämpöeristetty ilmeisesti mitenkään), tästä keittiön seinän kytkimestä voi napauttaa päiväsähköllä toimivan lämmitysvastuksen vedelle päälle.


Älä vain laita jääkaappipakastinta pois päältä!


Pesukoneen virtakytkin äärimmäisenä vasemmalla, hellan oikealla.


Asennettaisiinkos tällaiset teillekin?